UlkoilmakonserttiKlassisen yön pääkonsertti Rotuaarin lavalla la 13.8. Taina Piira (sopraano), Petrus Schroderus (tenori), Raimo Laukka (baritoni) ja Oulu Sinfonian salonkiorkesteri.Ooppera- ja operettisäveliä kuulaassa syyskesän illassa ravintoloiden antimet ulottuvilla - idea on sinänsä hieno. Oulun Liikekeskus ry:n/Presto Artist & Consultingin järjestämä tapahtuma jalkauttaa lajin kekseliäästi ostoskadulle ja lähemmäksi muidenkin musiikinlajien kuluttajia.
Musiikin ja muusikoiden kannalta asetelma on kuitenkin kiusallinen. Sähköinen äänentoisto kääräisee klassiseen musiikkiin ikään kuin muovisen kuoren.
Luonnollisen kaiun puuttuminen harhauttaa laulajat puskemaan ääntään, jolloin soinnista tulee pinnistetty ja alavireinen. Ylipäänsä koko asetelma huokuu hyvän maun puutetta, aivan kuin samppanjaa tarjoiltaisiin muovituopeista.
Petrus Schroderus ei onneksi olosuhteista häkeltynyt. Hänen kajautteli suoraan kotiyleisönsä sydämiin tuoreella tenoriäänellään, jonka jalosointisuus ja notkeus vei jalat alta jopa kaiuttimista kierrätettynä.
Tenoriaarioiden namupalat istuivat hänen äänelleen vastaansanomattomasti. Odottaa sopii, että tulevina vuosina Schroderus kykenee lekottelemaan ylä-äänissään vieläkin pehmeämmin ja lokoisammin.
Baritoni Raimo Laukka esitti Bizet’n, Mozartin ja Godzinskyn teokset ammattilaisen luotettavuudella. Ammattitaidollaan hän myös sopeutui akustisiin olosuhteisiin konsertin edetessä.
Tuli kuitenkin vaikutelma, että Laukka kaipasi oopperamiljöötä ympärilleen innostuakseen. Duetoissa ja tertsetoissa hänen tulkintansa soivat heti ilmeikkäämmin. Taina Piiran esityksistä huomasi ilmiön vieläkin selvemmin.
Naissolistin ja ohjelmiston yhteensovittamisessa konsertin järjestäjät eivät ilmeisesti olleet ajan tasalla. Piiran dramaattinen sopraano tuntui väkisin ahdetulta aarioissa ja operettinumeroissa, joista useimmat olivat selvästi lyyrisemmän sopraanon heiniä. Akustiikka leikkasi Piiran äänen heleyttä kaikkein säälimättömimmin.
Oulun Sinfonian salonkiorkesteri soitteli taustansa ja soolonumeronsa mukiinmenevästi. Vasta perustettu kokoonpano selvästi nautti päästessään vaihtamaan vapaammalle.
Orkesterin ja solistien yhteissoittoa saattoi häiritä äänentoiston aiheuttama viive, johon klassiset muusikot eivät ole tottuneet. Markus Vaaran sähköpianolla terästetty sointi oli tietenkin mikä oli.
Olisi toivonut, että Seppo Härkösen juonnon kantava idea olisi ollut sama kuin itse konsertin kunnioitettava tavoite: tehdä oopperaa tutummaksi uudelle yleisölle. Eri maalaisten säveltäjien paremmuusjärjestykseen asettelu ja henkilökohtaiset muistelot tuntuivat epäolennaisilta tilanteessa, jossa olisi ollut tilaisuus valottaa oopperoiden juonta, aarioiden sisältöä tai sävellysten taustoja.
Riikka Vuorijärvi