Perhe oli muuttanut keskeneräiseen omakotitaloon Kempeleeseen 1963, eikä tuolloin pihalla kasvanut edes pajua, muutama havupuu kylläkin. Sitten Martta Takalahti ryhtyi istuttamaan kasveja. Lajeja löytyy nykyään lähes 230. Suurin osa kasveista on vaihdettu, saatu lahjoiksi tai kerätty itse ympäristöstä ja matkoiltakin Lappia ja Tukholmaa myöten.
"Kun hurahtaa, niin näin käy. Minusta kaikki saavat kasvaa siellä, missä haluavat kasvaa. Jos joku ei näytä viihtyvän paikallaan, siirrän sen toiseen paikkaan", hän nauraa.
Kirsikka-, päärynä-, kvitteni- ja omenapuut kasvavat isohkolla pihalla kukkapenkkien keskellä. Kirsikkapuu on tuottanut runsaasti taimia jaettaviksi ystävillekin ja kirsikoiden maku on makea, ei hapan.
Vadelmia on kolmea lajia, makeimpia ovat keltaiset. Ruusujakin löytyy parisenkymmentä lajia.
Erityisen innostuneena Martta Takalahti esittelee saskatoonia, intiaanien marjapuuta. Isoja omenapuita on viisi, joista parhaana syksynä on saanut kerätä omenasatoa 39 sankoa.
Martta Takalahti muistelee Railamo-nimisen lajikkeen historiaa. "Kerran söin vihreää omenaa, jossa oli runsaasti siemeniä. Laitoin siemenet pottupeltoon ja taimia nousi monta."
Kun Pirilän puutarhakoulun ensimmäinen opettaja Jalmari Heikkinen tuli käymään kylässä, hän näki taimet ja kyseli, saisiko hän viedä ne. Seuraavana keväänä hän tuli oksanipun kera, katkoi taimet ja varttoi pihalle railamon. Railamo oli peräisin Heikkisen omasta puutarhasta.
"Vaikka railamoa kasvaa useita, niin ovat kovin erilaisia. Yliopiston seuraama puu pottumaan laidalla tuottaa hyvät hedelmät. Toinen kyllä rehottaa, mutta on laiska tekemään omenoita. Yhden puun omenat eivät ole niin hyvän makuisia. Yhden puun omenat taas ovat melkoisia möllyköitä. Kaikki riippuu geeneistä."
Keväällä Martta Takalahti lannoittaa pihan omenapuut puutarhan y-lannoksella. "Hiusjuuret löytyvät puun oksien kärjen kohdalta. Sinne isken reikiä vävyn tekemällä raudalla ja laitan lannoitetta lusikalla. Reikiä teen 70 sentin välein. Se on hyvä omenapuulle."
"Omenapuun rönkyläoksat on myös katkaistava, vain vahvat suoraan sivulle kasvavat oksat jaksavat kantaa tuetta painavan omenasadon."
Suomeen omena on tullut jo viikinkiajalla. Karjalan kannaksella on viljelty venäläisperäisiä omenalajikkeita jo ainakin 700 vuotta, ja sieltä omenanviljely levisi Kaakkois-Suomeen 1700-luvulla.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>