O. Jauhiaisen museoon Kiiminkiin tuotujen veistoksien materiaaleina on käytetty koivua, mäntyä ja vähän haapaakin.
Puiset teokset ovat vallanneet museon kaikki tilat. Vain vitriineissä olevat kipsiset pienoismallit ja seinälle jätetyt valokuvat muistuttavat museon omista kokoelmista.
Ratkaisu on onnistunut. Kochin teoksille on tilaa tulla esille ja jäljelle jätetty riittää Jauhiaisen perinteisen ja Kochin nykykuvanveiston vertailuun.
Kochin veistoksissa ei ole esittävyyttä sen totutussa merkityksessä. Silti teokset pyrkivät esittämään tai ehkä paremmin ilmentämään. Ne ovat kuin vaikutelmia luontokokemuksista tai -tunnelmista.
Selkeästi tämä on nähtävissä vertailemalla teoksia Järven ääniä I ja Ääni metsästä. Äänet kulkevat järvellä vapaasti, avoimesti. Metsä taas sulkeutuu ääniensä ympärille, mitä veistokset muodoillaan ilmentävät.
Siirryttäessä abstraktimpiin asioihin, kuten valoon tai ääniin, muodot pohjaavat geometriaan. Jako ei kulje johdonmukaisesti läpi teosten, mutta siitä saattaa olla välineeksi niiden tulkintaan.
Kochin kuvatessa tammukkavirtaa on tulos rouhean käsin kosketeltava - ymmärrettävä ja jopa esittävä. Samoin veistoksessa Karhun käännös on luontoa, sekä nimensä mukaisen eläimen muotoa että liikettäkin.
Ensimmäinen säde taas rakentuu sileiksi työstetyistä kartioista ollen lähempänä viimeisteltyä taide-esinettä. Kulttuurinen on myös runollisen nimen omaava teos Eteenpäin kuljen, taakseni ajattelen, joka on muotoutunut viimeistellyksi suureksi renkaaksi.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>