Oppimisen ilo ei katso ikää

Tuija Paakki

OULU Elinikäisen oppimisen malliesimerkiksi kehuttu Ebba Askonen kertoo opiskeluinnon periytyneen hänelle ikään kuin sukuvikana.

Häntä on kotona aina kannustettu lukemaan ja niin hän on tehnytkin myös ollessaan mukana työelämässä.

Kun Askonen jäi runsas kymmenen vuotta sitten eläkkeelle läänin nuorisosihteerin tehtävästä, päätoiminen työelämä vaihtui luontevasti opiskeluun.

Viime keväänä, 76-vuotiaana Ebba Askonen väitteli itsensä tohtoriksi Oulun yliopistossa. Väitöskirja käsitteli suomen kielen objektin aspektuaalista sijavalintaa.

”Olen aina ollut kiinnostunut suomen kielestä. Oulussa siitä tuli pääaineeni”, Askonen kertoo. ”Sitä ennen luin Helsingissä kasvatustieteitä ja psykologiaa.”

Opiskeluvuosien aikana Askonen on kolunnut miltei kaikki maamme yliopistot ja suorittanut arvosanoja eri aineista tilastotiedettä myöten.

Tänä päivänä Askonen varmasti valitsisi yhdeksi aineeksi biokemian. Sehän on tämän päivän ala, hän huomauttaa.

Vaikka Ebba Askonen on opiskellut pääsääntöisesti työnteon ohella, se ei ole koskaan tuntunut hänestä raskaalta. Opiskellessa työt unohtuivat uusien asioiden, ihmisien ja ympäristöjen kautta. Opinnot merkitsivät mahdollisuutta irrottautua muusta.

Lisensiaattityön tehtyään Askonen vitsaili, että seuraavaksi hän ryhtyy työstämään väitöskirjaa torjuakseen dementiaa. Pilailuun kätkeytyy totuuden siemen. Opiskelu tai ylipäätään aktiivinen harrastaminen pitää mielen virkeänä. Se estää ihmistä kietoutumasta itseensä ja vaipumasta omiin vaivoihin.

Siksi Ebba Askonen kehuukin Oulun yliopiston suomen kielen laitosta, sen ihmisiä ja henkeä. Kukaan ei koskaan ihmetellyt mitä mummo oikein yliopistolla puuhasi. Päinvastoin. Kaikki jaksoivat tukea ja kannustaa eteen päin.

Erityisesti professori Pauli Saukkonen seurasi Askosen väitöstyön etenemistä. ”Aiemmin Oulussa virassa ollut Saukkonen antoi minulle tämän työn, joten hän myös seurasi sen edistymistä.”

Jopa kesälomille Ranskaan lähtiessään professori huolehti mukaansa viimeisimmän version Askosen tutkimustyöstä. Sitä hän lueskeli sitten puutarhassaan ja antoi palautteensa kirjeitse.

Työn loppuvaiheessa myös professori Helena Sulkala jaksoi lukea työtä yhä uudestaan ja jakaa hyviä neuvoja. ”Olen hänelle suuressa kiitollisuudenvelassa”, tohtori sanoo.

Ebba Askonen ei väitöskirjansa tekemisestä juuri huudellut. Hän halusi taata itselleen rauhan työskennellä oman aikataulunsa mukaan. Väitöskirjan synnyttäminen vei useiden muutoksien myötä kymmenisen vuotta.

Kipinä sen tekemiseen ei kuitenkaan missään vaiheessa sammunut. Tutkimuspaperit kulkivat Askosen mukana mihin hän menikin.

”Ajattelin, että jospa niihin tarttumiseen olisi jossain välissä aikaa. Työ oli mielessä, vaikken sitä edistänytkään.” Yliopistollekin oli aina helppoa palata. Eihän hän jättäytynyt sieltä koskaan pois kokonaan.

Opiskelu on ollut Askosen väylä uusien asioiden oppimiseen. Töissä ollessaan hän usein haaveili mahdollisuudesta kokeilla eri ammatteja. ”Eri töiden kautta olisin päässyt näkemään uusia asioita tai asioita niiden eri puolilta.”

Nykyään olot ovat muuttuneet. Työstä on helpompi irrottautua ja saada virkavapaata. Monet myös opiskelevat itselle useamman ammatin.

Sen lisäksi, että Askonen on itse jaksanut opiskella, on hän innostanut siihen myös muita. Siksi häntä aivan erityisesti harmittaa, jos nuoret heittävät koulunkäyntinsä kesken. Rehtorien tulisi Askosen mielestä puuttua nuorten keskeytyksiin.

”Kun olen kysynyt nuorilta, mitä rehtori on sanonut heille kuultuaan heidän lopettamispäätöksestä, vastaus on: ei mitään. Se hämmästyttää minua suuresti”, Askonen päivittelee.

Paremman puutteessa nuoret kokoontuvat kadulle aikaansa kuluttamaan. ”Johonkinhan se aika aina menee. Eikö silloin olisi parempi käyttää se hyödyllisesti?” Askonen huomauttaa.

Opintojen parissa vierähtäneen kevään jälkeen Askonen on pyhittänyt kesän lomalle. Aikaa on vietetty mökillä, marjastamassa ja hyvien dekkareiden parissa. Alitajunnassa hautuu kuitenkin jo aiheita, kuinka jatkaa tutkimustyötä.

Askosta kiinnostaisi esimerkiksi kuinka maahanmuuttajat käyttävät suomen kielen objektia. Toisaalta häntä kiehtoo myös kielten opiskelu.

”Suunnitelmat saavat vielä hautua. Täytyy katsoa, miten aika lähtee kulumaan”, Askonen hymyilee salaperäisesti.

Laura Vuoma

Jano oppimiseen. Eläkepäivillään itsensä tohtoriksi väitellyt Ebba Askonen on säilyttänyt tiedonjanonsa ja intonsa opiskeluun läpi vuosikymmenten. Uuden tutkimuksen aloittaminen hautuu mielessä.

Artikkelin lähde Kaleva