Artikkelin lähde Kaleva
Anssi Juntto
Oulu Kun Taneli Rantakokko teki ensimmäisiä lyhytelokuvakokeilujaan joskus yläasteiässä, löytyi projekteista aina puuhaa myös kuusi vuotta nuoremmalle pikkuveljelle Konstalle. Se, että aikaansaannosten lajityypit olivat tavallisimmin scifi ja splatter, ei juuri hidastanut.
Viimeisimmän yhteisen lyhytelokuvansa veljekset tekivät tänä keväänä. Tällä kertaa Taneli oli vain toisena kuvaajana ja maskeeraajana, kun Konsta käsikirjoitti, ohjasi ja leikkasi. Kyseessä oli Konstan opinnäytetyö audiovisuaalisen viestinnän perustutkintoon Oulun seudun ammattiopistoon.
Taneli valmistui samasta opinahjosta kolme vuotta sitten.
"Olen aina tykännyt elokuvista ja liikkuvasta kuvasta ylipäätään. Kun Oulussa sattui olemaan Pikisaaren koulu, pakkohan sinne oli jossain vaiheessa hakea", Taneli, 25, toteaa.
"Kun Taneli oli Pikisaaressa opiskelemassa, kyselin häneltä paljon alasta. Tiesin jo seitsemännellä luokalla, että sinne haen ensimmäisenä. Se olikin oikeastaan ainoa ala, joka yläasteen jälkeen kiinnosti", Konsta, 19, jatkaa.
Konstan lopputyö, toiseen maailmansotaan sijoittuva lyhytelokuva Kellari, kuvattiin Rantakokkojen kesämökillä Utajärvellä. Pihapiirin maisemat ja vanhat rakennukset sopivat aiheeseen mainiosti.
Toisaalta haasteitakin riitti. Neuvostoliittolaisen ja suomalaisen sotilaan puvut sai kätevästi tilaamalla, mutta asetta piti metsästää pitkään.
Päänäyttelijäkin sairastui juuri ennen kuvauksia, niinpä piti turvautua varasuunnitelmaan, eli siihen, että Konsta myös näyttelee itse. Sitä kautta törmättiin ongelmaan ajankuvan suhteen, nuorukaisen isoihin korvalävistyksiin.
"Yritimme maskeerata ne piiloon, mutta se ei näyttänyt hyvältä. Päätimme tehdä niistä palaneiden ja veristen näköiset ja laittaa sideharsoa ympärille", Taneli selvittää.
Rantakokot ovat ottaneet media-assistentin tutkintonsa nimenomaan perustutkintona. Kummankin suunnitelmissa siintävät jatko-opinnot, mutta niiden aika ei ole ihan vielä. Taneli perusti vuosi sitten yritysvideoita ja muita pieniä videotuotantoja tekevän yrityksen, jota kautta hän yrittää kehittää itseään valmistellen samalla omia hankkeitaan.
"Minulla alkaa heinäkuussa armeija, ja sen jälkeen teemme varmaan yhteistyötä Tanelin kanssa. Siinä voin samalla miettiä, mihin kouluun vielä menen", Konsta puolestaan sanoo.
Tanelin suurimpana haaveena on päästä toteuttamaan omia näkemyksiään fiktion parissa, mutta yhtä lailla dokumentit ja musavideot kiinnostavat.
Lopputyökseen hän teki aikanaan kunnianhimoisen animaation.
"Animaation tekeminen on erittäin työlästä, ja se vaatii hermoja, tilaa, kalustoa ja rahaa. Mutta olen pikkuhiljaa kehitellyt yhtä projektia, jonka varsinainen tuotanto on tarkoitus käynnistää ihan lähiaikoina. Lavasteet ja hahmot alkavat olla hyvällä mallilla", Taneli toteaa.
Elokuvien suhteen Rantakokon veljeksillä on varsin samanlaiset maut, kumpikin tykkää erityisesti laadukkaista lännenelokuvista. Taneli on kallistunut hieman enemmän kauhuelokuvien suuntaan.
"Minulla on sellainen vaihe, että katson pelkästään 1950-, 1960- ja 1980-lukujen b-elokuvia. Ne ovat niin hyviä, kun ne ovat niin huonoja", hän kertoo.
"En ollut aiemmin katsonut sen tyylisiä elokuvia, mutta Tanelin kautta niihinkin on tullut tutustuttua. Muutamista olen tykännyt tosi paljon", Konsta myöntää.
Artikkelin lähde Kaleva