Puuhun voi upota kuin tanssiin

Eeva Kauppinen Kaleva
Oulu Tanssitaiteilija Maria Littow tykkää tehdä käsillä. Hänet voi löytää höyläämästä ja liimaamasta puutyöverstaaltaan Maikkulasta. Työn alla on aaltoilevista kappaleista koostuva taideteos Kiipijä. Materiaalina on pihlaja.
"Kotipihlajat kaadettiin neljä-viisi vuotta sitten. Sieltä saa pientä palikkaa taidetyöhön. Huonekaluihin ne eivät sovellu", Littow kertoo.
Maria Littowilla on kaksi uraa: 37 vuoden mittainen tanssijan taival ja paljon tuoreempi puu-ura. Paljastuu, ettei kaksoisuraan liity erityistä dramatiikkaa, vaikka välillä tanssijan jalat kipeytyivät niin pahasti, että mielessä kävi lopettaminen.
Littow opiskeli puualan artesaaniksi Oulun seudun ammattiopiston Pikisaaren yksikössä 2006-2009.
"Puutöihin voi upota samalla lailla kuin tanssiin ja unohtaa kaiken muun hetkeksi."
Verstaalla aika vain hujahtaa. Siellä on kaikki tarpeellinen: puutyökoneita, puristimia, mikroaaltouuni, puinen leipälaatikko ja Helvar-merkkinen 3D Sointu -radio.
"Se on mummin vanha putkiradio, joka toimii!"
Maria Littow on pysynyt pohjoisessa, vaikka loikkasi välillä viideksi vuodeksi nykytanssin lehtoriksi Teatterikorkeakouluun.
"Sillä on pärjännyt, että on tehnyt erilaisia asioita: opettanut, tanssinut, tehnyt koreografioita ja ollut mukana organisaatiotehtävissä. Opettamisella on ansainnut rahaa proggiksiin", Littow tilittää.
"Paljon tulee vastaan nuoria, intohimoisia tanssi-ihmisiä. En tiedä, miten he löytävät omat reittinsä? Onneksi on näitä, joilla on sama palo, että voi tehdä eri asioita. Sillä ei vielä pärjää Oulussa, että tekisi vain koreografioita."
Tanssiminen alkoi baletista. Sitten Mariaa veivät jazztanssi ja moderni tanssi. Kontakti-improvisaatio mullisti ajattelua ja liikettä vuodesta 1980 alkaen.
"Aloitin baletin, kun olin kolmetoista. Äiti sanoi, että minulle ehdotettiin balettikoulua pienenä, mutta olen kieltäytynyt. Viihdyin enemmän metsässä ja kavereiden kanssa. Kiipeilin puissa ja rakentelin majoja."
Maria Littow oli intohimoinen teatterin katsoja. Kun Oulun kaupunginteatterin nykyrakennus valmistui 1972, hän katsoi kaikki näytelmät.
"Paavo Liskin Kalevala on vissiin nähty kuusi tai seitsemän kertaa."
"Näin myös Anneli Vuorenjuuri-Robinsonin ohjaamia baletin oppilasnäytöksiä. Luulen, että sitä kautta se tuli, kun näki tuttuja oman ikäisiä. Halusin lavalle."
Anneli Vuorenjuuri-Robinson perusti Oulun kaupunginteatteriin tanssiryhmän ja toimi kaksi vuotta koreografina, kunnes muutti Perun kansallisbaletin balettimestariksi Limaan.
Maria Littow pääsi Leena Ortolan balettikouluun 1975.
"Minulla oli balettitunti kaksi kertaa viikossa. Omassa huoneessa katsoin kirjasta muotoja ja asentoja. Olin hirveän innokas ja pedanttinen tanssinopiskelija. Mutta kroppani ei ole ballerinan kroppa. Ei ole sitä venyvyyttä, mitä balettitanssijalta vaaditaan. Ja mieli vei kokeilemaan monimuotoisempaa liikettä."
Maria Littow juhlii näyttämöllä. Toinen Välilasku sisältää tanssiteoksen ja 25 minuuttia tanssihistoriaa videolta.
"Minulla on laatikoittain vhs-nauhoja, paria eri kameranauhamallia ja tanssia tikulla. Olen tehnyt töitä oppilaiden parissa, itsekseni ja ammattilaisten kanssa. Niistä oli pakko karsia. Muistot saattavat olla hyviä, mutta kuvan laatu heikko."
Toinen Välilasku esitetään Valvesalissa Oulussa kaksi kertaa: ennakkonäytös perjantaina 25.5. kello 14 ja juhlanäytös lauantaina 26.5. kello 16.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva