Peltilehmiä romutavarasta

Juhani Eskola Kaleva
Kuusamo Peltilehmä ei Esa Leppäsen taiteessa tarkoita autoa, vaan aitoa peltistä lehmää.
Taitelija rakentaa teoksensa kierrätysmateriaalista. Taideteosten yhdennäköisyys lehmään on taiteilijan mielikuvien varassa, sillä Leppänen ei ole koskaan nähnyt elävää lehmää.
"Lihatiskillä työskennellessä olen tutustunut lehmän anatomiaan, mutta elävää lehmää en ole vielä koskaan nähnyt. Virikkeitä olen saanut niin televisiosta kuin maitopurkin kyljestäkin."
Peltilehmien materiaaleiksi kelpaa kaikki yhteen hitsattava. Useimpien teosten vartalona Leppänen on käyttänyt vaahtosammuttimen pullo-osaa.
"Seuraaviin teoksiin on haussa pulleampaa ja kulmikkaampaa vartaloa. Esimerkiksi jerrykannu tai vesipumpun painesäiliö olisivat hyviä löytöjä."
Muun muassa autopeltisepän töitä tehnyt kuusamolainen on luonut peltilehmiä kuusi vuotta. Vuosien varrella lehmät ovat muuttaneet muotoaan.
"Alkuun homma oli luovempaa, kun uskalsin käyttää vastaantulevia materiaaleja rohkeammin. Kaupallistumisen myötä olen alkanut harkitsemaan tarkemmin, mitä tavaraa töissäni käytän."
Peltilehmät on tehty tuomaan hyväntuulisuutta. Peltisen lehmän voi nähdä esimerkiksi sukset jalassa tai potkukelkan jalaksilla.
"Kukaan ei ole vielä tullut pahalle tuulelle niitä nähdessään. Tosin taannoin eräs herrasmies harmitteli sitä, kun hyvää kierrätysromua oli käytetty turhuuteen - eli taiteeseen."
Taiteilija kertoo yhden peltilehmän rakentamiseen menevän neljä päivää.
"Silloin työskentely on jo maksimissaan. Jo pelkkä maalin kuivuminen ottaa oman aikansa. Jos inspiraatio on kohdillaan, peltilehmän hitsaustyöt valmistuvat muutamassa tunnissa."
Sisätiloissa Leppäsen romutaideteos säilyy pitkään, mutta Suomen arktiset olosuhteet luovat peltilehmän laiduntamiselle omat haasteensa.
"Ostotilanteessa kerron, että ruoste saattaa nousta pintaan jossakin vaiheessa."
Vaikka Leppänen tekee teoksensa kierrätystavarasta, ei materiaalien hankkiminen ole halpaa lystiä.
"Pohjoisessa romu kulkee kullan hinnoissa. Suurin osa materiaalista tuleekin Etelä-Suomesta. Onneksi naapurit ovat luovuttaneet joitakin aarteitaan käyttööni."
Tyypillisin peltilehmän hankkiva henkilö on nainen.
"Hän on joko noin 30-vuotias tai sitten puolet sitä vanhempi. Vanhemmat naishenkilöt haluavat peltilehmän muistuttavan entisistä ajoista. Lapsetkin tykkäävät peltilehmistä, mutta heille riittää katsominen ja taputtelu."
Leppäsen tekemiä peltilehmiä löytyy maailmasta 50-100.
"Tarkkaa lukua ei ole minullakaan tiedossa. Suosituin malli on ollut istuva lehmä, jolla on pieni maitotonkka käsissään."
Leppänen myöntää olevansa romantikko. Hän ihailee vanhoja autoja.
"Olen ajoneuvoromantikko. Taiteellisuuttani en ole paljon pohtinut. Olen tekemisen pakkomielteen omaava ja jonkun verran hullu ihminen. Jos massatuotteisiin tehdään kuvia pyöräilevistä lehmistä, niin ei kai tämä minunkaan taide voi kovin outoa olla."



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva