Artikkelin lähde Kaleva
Eliisa Pihlaja-Vihelä teksti
Anja Pöyhösen kotiarkisto kuvat
Pohjoisen Euroopan ensimmäinen maalaistalojen tyttäriä kouluttanut oppilaitos juhlii tänä vuonna 120-vuotissyntymäpäiväänsä. Kyseessä on nykyään osana Haapaveden ammattiopistoa toimiva Nora, joka tunnetaan edelleen emäntäkouluna, vaikka nimenmuutoksia on vuosikymmenten varrella ollut monia.
Noran historiaa on aina nivonut yhteen perustaja Nora Pöyhösen ajatus siitä, että naiset tarvitsevat koulutusta, koska heidän merkityksensä lasten kasvattajana, taloudenpidossa ja kodinhoidossa on niin tärkeä. Tarvittiin siis naisten koulu, joka toimi sekä naisten että myös kotien parhaaksi.
Nora Pöyhönen muutti 1880-luvulla puolisonsa Juho Pöyhösen kanssa Haapavedelle Paakkilaan, kun Juho aloitti kunnassa kirkkoherrana.
Perheessä oli viisi lasta, jotka syntyivät lähes peräjälkeen. Pienten lasten äiti oli synnytyksistä ja lastenhoidosta niin uupunut, että lääkäri määräsi hänelle lääkkeeksi raikasta ulkoilmaa ja puutarhanhoitoa.
Neuvo oli viisas, sillä Nora-ruustinna alkoi uuden harrastuksensa parissa toipua ja vahvistua. Lapsetkin viihtyivät Paakkilan puutarhassa, ja Noran mielessä alkoi itää ajatus siitä, että puutarhatietoutta oli saatettava eteenpäin. Puutarhanhoito teki hyvää mielelle, mutta erityisesti se tuotti terveellistä satoa kodin keittiöön.
Suuri oli se loikkaus sivistyksen ja perheiden elinolojen kohentamisen tiellä, kun kasvitarha- ja keittokoulu aloitti Nora Pöyhösen johdolla vuonna 1892. Alku ei kuitenkaan ollut helppo, sillä ruustinna sai taistella epäluuloisia asenteita vastaan. Vallalla oli käsitys, että Vaasan yläpuolella ei kannata kasvattaa keittiökasviksia. Ruustinna kuitenkin viittasi kintaalla tällaisille mielipiteille, ja kun näytille alettiin saada pappilan puutarhan omia porkkanoita ja kaalia, vastarinta alkoi murtua. Paakkilan satoihmeitä tultiin hämmästelemään pitkienkin matkojen takaa.
Pian kasvitarha- ja keittokouluun oli hakijoita enemmän kuin sinne voitiin ottaa. Nora Pöyhönen halusi laajentaa koulun toimintaa, ja niinpä hän teki kaupat Mustikkamäellä sijaitsevasta tilasta Iisakki Viitalan kanssa. Tuohon aikaan avioliitossa elävä nainen ei tosin saanut omistaa mitään, joten tila ostettiin nimellisesti kahden Noran ja Juhon lapsen, Maijun ja Matin, nimiin.
Kaupassa mukana tuli rakennuksia ja iso alue maata, 560 hehtaaria. Rohkea tilakauppa herätti Haapavedellä hämmennystä. "Akkain työ ostaa noin ruma tila noin kalliilla hinnalla", Nora Pöyhöselle sanottiin.
Kriittisistä mielipiteistä huolimatta puitteet koulun toiminnan kehittämiselle paranivat nyt huomattavasti. Nuorille naisille päästiin opettamaan isommissa tiloissa ja koko ajan kehittyvässä puutarhassa kaikkia niitä taitoja, joita monipuolinen emäntä tarvitsi. Laitettiin terveellistä ruokaa, leivottiin ja ommeltiin. Tilan tallissa, navetassa ja sikalassa neitoset saivat myös kotieläinten hoito-oppia. Kaikki opeteltiin sikojen porsittamista myöten.
Opinnot kestivät 11 kuukautta. Myöhemmin alettiin kouluttaa myös kodinhoidon ja tilanpidon neuvojia, jotka veivät oppeja maakuntiin.
Nora Pöyhösen jälkeen koulun rehtoreina oli pitkään vain Pöyhösiä: vuosina 1919-1929 Maiju Pöyhönen, 1930-1940 Elsa Pöyhönen ja 1940-1950 Matti Pöyhönen, jonka jälkeen vuorossa oli hänen vaimonsa Irja.
Matti Pöyhönen menehtyi yllättäen vuonna 1954. Vaikka Irja olikin ottanut rehtorinohjat jo tuolloin käsiinsä, koulun ja koko tilan tulevaisuudennäkymät synkkenivät.
"Isän kuoleman jälkeen meille jäi isot velat, eivätkä pankit myöntäneet meille lainaa", muistelee Matin tytär Anja Pöyhönen.
Perhe sai kuitenkin apua yllättävältä taholta: maatalousministeri Viljami Kalliokoski ehdotti, että valtio ostaisi Pöyhösten tilan. Ja niin tapahtui. Valtio maksoi tilasta 30 000 000 markkaa. Velat saatiin kuitattua. Tilanne alkoi näyttää valoisammalta.
Valtio koulun uutena omistajana asetti kuitenkin oppilaitokselle tiukkoja vaateita: tilalle oli rakennettava uusi talli ja navetta.
"Minä tytönheitukka se sitten lähdin ostamaan rakennuspuuta huutokaupasta", Anja Pöyhönen muistelee.
Nuoren naisen läsnäoloa raavaiden puunostajamiesten joukossa ihmeteltiin, mutta Anja teki kaupat, ja Mustikkamäellä päästiin rakennustöihin.
Myös puutarha laajeni. Vuosina 1950-1988 puutarhaa hoitivat Anjan sisar Liisa ja hänen miehensä Martti Malkavaara.
"1960-luvun alussa Irja-äiti sanoi minulle, että Anja-kulta, nyt minä en enää jaksa, nyt on sinun vuorosi jatkaa", Anja muistelee.
Kuuliaisena tyttärenä Anja halusi noudattaa vanhempiensa toivetta, vaikka lahjakkaalla nuorella naisella oli muita haaveita. Äidin vetäytyessä rehtorin työstä Anja otti hoidettavakseen koulun johtamisen ja koulutilan hoitajan toimet.
"Olihan meillä isäntärenki, mutta minulla oli vastuu kaikesta", Anja Pöyhönen kertoo. Hän johti koulua 30 vuotta.
Nykyään Noran eli palvelu- ja luontoalan osaston johdossa on Ritva Joki-Kolehmainen. "Ruustinnan työllä on merkitystä alueellisesti ja valtakunnallisesti, jopa kansainvälisesti. Hän toimi innoittajana monen oppilaitoksen syntymiselle. Ruustinnan filosofia ja arvot kantavat tänäkin päivänä", hän sanoo.
Noran keskus on edelleen siellä, minne ruustinna Pöyhönen sen aikanaan asetti, Mustikkamäellä. Aluksi tontilla oli vain yksi puu, nykyään valtava puutarha, jota tullaan katsomaan yhtä innokkaasti kuin ruustinnan porkkanasatoa 120 vuotta sitten.
Anja Pöyhönen 1992: Sata vuotta ruustinnan koulua
Nieminen, Maija-Liisa & Anttila, Katariina 2003: Luomukeittokirja, Minerva
Artikkelin lähde Kaleva