Artikkelin lähde Kaleva
Eeva Kauppinen Kaleva
Oulu Raja - saako sen ylittää? kysyy Oulun kaupunginteatterin mainos.
Raja on oululaistaustaisen Riikka Pulkkisen esikoisromaani. Siitä tehty kantaesitys saa ensi-iltansa Oulun kaupunginteatterissa tänään perjantai-iltana. Ohjaajana vierailee Fiikka Forsman.
Näytelmässä esiintyvät 53-vuotias kirjallisuuden professori Anja Aropalo, joka on antanut Alzheimerin tautia sairastavalle miehelleen lupauksen: auttaa häntä kuolemaan.
Ja Anjan sisarentytär, lukiolaistyttö ja viiltelijä-Mari, joka rakastuu naimisissa olevaan äidinkielenopettajaansa.
Tarinan ihmiskohtalot leikkaavat ja risteävät.
"Riikka Pulkkinen on tuonut romaaniinsa hienon paralleelin, yhtälön, kaksi kiellettyä asiaa, jotka kulkevat harmaalla alueella. Asioita, joihin on vaikea vastata, mikä on oikein, mikä on väärin", Forsman toteaa.
Anja Aropalo (Tuula Väänänen) joutuu pohtimaan uskollisuutta miehelleen ja lupaukselleen.
Marin (Sanni-Mari Kanto) ja opettajan (Timo Pesonen) kielletty rakkaus lähentelee pedofiliaa.
"Se on sillä rajalla. Se ei ole selkeästi sitä. Suhde perustuu molemminpuoliseen ihastumiseen, ja kuitenkin se on epäsuhtainen", Forsman purkaa.
"Hetket voivat olla totta kahden ihmisen välillä. Mutta kun niitä hetkiä laitetaan eri mittakaavaan, eri struktuureihin, eri yhteiskunnalliseen tilanteeseen, eri perhetilanteeseen, ne monimutkaistuvat. Se on mielestäni ollut tässä kiinnostavinta."
Esitys kurkistaa ihmiskohtaloiden ja arjen valintojen kaleidoskooppiin, jota Riikka Pulkkisen romaani pyöräyttää. Myös muisti poimii asioita kaleidoskoopin kaltaisesti.
"Kun Mari on viiltänyt itseään, hän sanoo, että veri valuu suihkukaivoon kauniina kiharoina. Samalla tavalla minulle nämä eri asioiden elementit kietoutuvat yhteen. Olen hakenut sitä, että esitys on ihmiskohtaloiden ja hetkien kaleidoskooppi, jossa katsojalle jäisi tilaa tunnistaa ja tuntea omia asioitaan."
"Vaikka et pohtisi eutanasiaa, vaikka et olisi suhteessa opettajasi kanssa, silti nämä arkiset tunteet ja valinnan hetket ovat täysin tunnistettavia. Ne ovat arkisia", Forsman uskoo.
Onko Raja raju esitys?
"Olen pyrkinyt tekemään sen niin, että se tulee lähelle ja kasvaa katsomoon. Olen yrittänyt saada haastettua asiaa niin, että olemme kaikki yhtäkkiä näiden kysymysten äärellä."
"Jokainen meistä on ollut rakastunut. Jokainen meistä on kokenut jonkun menetyksen, joutunut suremaan, kaivannut jotakin, etsinyt lohtua yksinäisyyteensä. Pinnat ovat lähellä jokaista, vaikka ne eivät jäsentyisikään juuri sen näköisiksi tarinoiksi kuin Rajassa. Kaikkein eniten toivon, että esitys koskettaisi katsojaa."
Fiikka Forsman on ennenkin tarttunut järkäleisiin yhdessä dramaturgi Seppo Parkkisen ja lavastaja-valosuunnittelija Jukka Kyllösen kanssa. Kookkain taitaa olla Marcel Proustin romaanisarja Kadonnutta aikaa etsimässä.
"Proustin ajatustapa viehättää minua. Se, että kaikki ajat, joita ihminen on elänyt, ja kaikki ihmiset, jotka ovat jo menneet, elävät meissä koko ajan. Ja sen yhdistäminen teatteriin. Koska kaikista taiteenlajeista teatteri on kaikkein voimakkaimmin yhteydessä katoavaisuuteen. Esitys katoaa minuutti minuutilta, sekunti sekunnilta. Mitään ei jää. Kuvat, käsiohjelmat ja arvostelut eivät sisällä sitä esitystä."
Forsman tunnustaa avoimesti lukkarinrakkautensa tehdä romaaneja näyttämölle.
Ei siis ihme, että teatterinjohtaja Mikko Kouki, joka tuntee Forsmanin hyvin, huomasi kutsua hänet Rajan ohjaajaksi Ouluun.
"Ajattelen, että se on jonkinlaista älyllistä mukavuudenhalua kirjadramatisointien suhteen. Saan itseni siitä kiinni. Kukapa ei haluaisi kokea uudestaan sitä ensimmäistä kertaa, kun lukee kirjan, josta pitää paljon. Kun voi vetää itsensä kymmeneksi viikoksi sellaiselle matkalle, missä matkustetaan kirjan maailmaan. Ponnistelu tämän matkan sisällä miellyttää minua", Forsman tunnustaa.
Paitsi Proustia Q-teatterin vakio-ohjaaja Forsman on ohjannut Günter Grassia ja Annie Proulxia. Nyt hän tekee ensimmäistä kertaa nykyhetkeen sijoittuvaa tarinaa, jos ei lasketa Sirkku Peltolan Beatlehemia.
"Nykytarinana Raja istahti kauhean kauniisti pohdintoihini siitä, miten elämä katoaa, miten hetki katoaa, miten minä en ole koko ajan kokonainen, miten minä piirryn muitten kautta ja miten se, kuka minä olen, muuttuu ajan hetkissä."
Kirjailija Riikka Pulkkinen on tulossa Oulun ensi-iltaan.
"Joudun nyt ensimmäisen kerran silmäkkäin kirjailijan kanssa, jonka teos on tehty eläväksi näyttämölle. Me voidaan tutustua vasta sen jälkeen, kun Riikka on mennyt teatterin Rajan läpi."
Työskentely Rajan ja oululaisten näyttelijöiden parissa on ollut Fiikka Forsmanin mielestä nautinnollista.
"Se on ruokkinut, kun työryhmä sai kiinni tekemisen tavan ideasta. Perustamme Jukka Kyllösen kanssa työskentelymme aina tila-valo-ihminen-tarina -ajatteluun. Rajaan valitussa tyylilajissa - ehkä vieläkin rajummin ja kirkkaammin kuin aikaisemmin - näyttämöllä ovat vain ihminen, ajatus ja leikkauspinnat."
Näytelmät nuoret näyttelijät löydettiin valintakokeilla. Sanni-Mari Kanto ja Iida Vanhala poimittiin Marin ja Tinkan rooleihin noin kolmenkymmenen halukkaan joukosta.
Sanni-Mari Kanto kirjoitti ylioppilaaksi viime keväänä, Iida Vanhala on vielä lukiossa.
"Sanni-Mari ja Iida ovat tehneet kahdeksan viikon näyttelijäntyönkoulutusihmeen. Tytöt ovat kasvaneet tosi hienosti. Sittenpähän näette."
Lapsirooleissa vaihtelevat Ruut Rokka, Jenni Lehtonen, Lumi Tuokkola ja Alex Blikst.
"Näyttämöllä on useamman sukupolven ihmiskohtaloiden kaleidoskooppi. Itse tunnistan siitä äidin ongelmia, kun seuraa oman tyttärensä kasvua. Vanhemman pariskunnan problematiikka on, mikä arvo kuuluu antaa yhdessä eletylle elämälle. Onko oikeutusta rakastua itseään nuorempaan mieheen, kun oma mies on hoitokodissa? Perhe nähdään vielä myös 6-vuotiaan tytön näkökulmasta. Näytelmä kattaa ison leikkauspinnan sukupolvien välisessä juoksussa, kaleidoskooppilogiikalla."
Artikkelin lähde Kaleva