Artikkelin lähde Kaleva
Jaana Skyttä
Oulu Oulu-seura ry:n puheenjohtaja, arkkitehti Kaarina Niskala sanoo, että moni on huolissaan kysynyt, miten kotiseututyön käy uudessa Oulussa. Niskala muistuttaa, että kuntaliitoksen jälkeenkin alueen kotiseutuyhdistyksillä on omat tonttinsa hoidettavanaan.
Suurissa hankkeissa liitos merkitsee puolestaan voimavaraa, joka mahdollistaa kotiseutuyhdistyksien välisen yhteistyön. Ja osin sitä on jo tehtykin.
Yleensä kotiseutuharrastus puhkeaa kukkaansa vasta, kun ihmisellä on perspektiiviä ymmärtää sukupolvien ketjun merkitys. Oulu-seuran jäsenistöstäkin valtaosa on varttuneempaa väkeä, mutta tämä ei tarkoita, etteikö kotiseutuharrastus Oulussa eläisi ja voisi hyvin.
Nyt viisikymmentä vuotta täyttävä Oulu-seura on aktiivinen yhdistys, joka on mukana monessa.
Oulu-seuran näkyvimpiä perinteitä ovat kaupunkilaisille järjestettävät avoimet ja maksuttomat kävelyretket. Niiden suosio on jatkuvasti suuri.
"Esimerkiksi elokuun puolivälissä tutustuimme Hietasaareen ja retkelle osallistui noin seitsemänkymmentä henkilöä", Niskala sanoo.
Muita perinteitä ovat Oulun Päivien yhteydessä järjestettävä Etta-juhla, jossa nimetään Vuoden Etta. Oulun Päivien aikaan Oulu-seura luovuttaa hopeisen kummilusikan Oulun nuorimmaiselle ja myös kaupungin vanhinta asukasta muistetaan.
Oulu-seura järjestää esitelmä- ja keskustelutilaisuuksia, julkaisee kotiseurakirjallisuutta. Se on ollut hankkimassa kaupunkiin V. A. Koskenniemen, Leevi Madetojan, Teuvo Pakkalan ja Samuli Paulaharjun patsaat.
Muistolaattoja on hankittu nelisenkymmentä.
Kotiseututyöhön Niskala sai kipinän suunnitellessaan Pohjois-Pohjanmaan museoon sijoitetun puu-Oulun pienoismallin vuodelta 1938.
"Aloitteen pienoismallista teki Oulu-seura. Kun minua pyydettiin pienoismallin suunnittelijaksi ja tutkijaksi innostuin valtavasti. Sitä tehdessäni opin tuntemaan vanhan Oulun ja oululaiset", hän toteaa.
Taustatukena toimivat kamarineuvos Atte Kalajoki, maisteri Maija-Liisa Bäckström ja taiteilija Hilkka Inkala, jotka antoivat arvokasta tietoa vanhan Oulun rakennuksista ja sukuhistorioista.
Paikallishistorian ja kotiseuturakkauden purema Niskala liittyi Oulu-seuraan. Viimeiset liki kaksitoista vuotta hän on toiminut seuran puheenjohtajana.
Niskalan kirjallinen tuotanto käynnistyi hänen kirjoittaessaan Kalevaan Vanha Oulu tänään -sarjaa. "Kahdennenkymmenennen artikkelin jälkeen tehtiin kirja. Sen jälkeen olen kirjoittanut lisää artikkeleita ja toistakymmentä Oulun paikallishistoriaan liittyvää teosta, yhdessä tai yksin", Niskala sanoo.
Rakkain harrastus on Oulu-seura.
"Kotiseututyö nostaa esille kaupunkilaisten äänen. Tavoitteemme on, että jokainen kaupunkilainen kokisi Oulun omakseen. Sen takia näen tärkeänä myös ’tullista tulleiden’, kuten maahanmuuttajien kotouttamisen Ouluun", Niskala toteaa.
Oulu-seuran rooliin kuuluvat rakennussuojelu ja kannanotot. Niskala näkee, että nykyisin ilmapiiri poliittisella tasolla on muuttunut hieman myönteisemmäksi kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten suojelemista kohtaan, mutta paljon on vielä tehtävää ja paljon on menetetty.
"1960-luvulla alkanut purkuinto tuhosi paljon. Keskustasta, Aleksanterinkadulta ja Torikadulta purettiin arvokkaita rakennuksia."
Jotain on jäljelläkin, kuten Rantakadun talot, joiden suojelemisen puolesta Oulu-seura keräsi kaksi adressia.
"Ja onhan meillä lääninhallitustalo, kaupungintalo, Sininen talo, Reinilän talo, Vanha pappila ja Piispantalo. Kuusiluodossa ja Torikadullakin on vielä vanhaa jäljellä ja Pikisaari on hieno paikka. Vanhoja yhtenäisiä puutalokaupunginosia ei juuri ole jäljellä. Esimerkiksi puu-Heinäpäästä vain vähän."
Viimeisimmät Oulu-seuran kannanotot ovat liittyneet rautatie- ja torialueiden ja Lasaretinväylän alueen uusiin suunnitelmiin.
Artikkelin lähde Kaleva