Artikkelin lähde Kaleva
Veera Adolfsen Kaleva
Oulu-Ylikiiminki Koski pulputtaa, koivunoksat huojuvat tuulessa, ja aurinko helottaa pihapiiriin. Hämyisän tanssilavan katossa roikkuu esiintyjien keikkajulisteita vuosien varrelta: Frederik, Dingo, Matti ja Teppo.
"Tuolla on miesten ja tässä naisten penkit", Ritva Ukonmaanaho esittelee.
Ukonmaanaho on yksi Ylikiimingin Nuijamiesten pitkän linjan vapaaehtoisista. Hänen uransa urheiluseurassa alkoi 80-luvun alussa makkaranmyyjänä.
Niistä ajoista toiminta on Ukonmaanahon mukaan kasvanut paljon: 80-luvun puolivälissä lavan seuraksi rakennettiin nuorisodisko ja vuonna 2005 karaokebaari. "Diskosta nuoret siirtyvät isompina paritanssien puolelle, mistä tulee jatkuvuutta toimintaamme", Toivo Pelkonen valaisee.
Nuijamiesten puheenjohtajana aikanaan kaksi vuosikymmentä toiminut Pelkonen toteaa pisara ylpeyttä äänessään, että seuran suosittu nuorisodisko on harvinaisuus koko Suomessa.
Useimmat tanssilavat keskittyvät houkuttelemaan vain varttuneempaa väkeä.
Nuijamiesten taival alkoi 1922. Perustavassa kokouksessa urheiluseuran nimeksi esitettiin monta vaihtoehtoa, joista yksimielisen hyväksynnän sai Ylikiimingin Nuijamiehet. Nimellä ei tiedetä olevan suoranaista yhteyttä 1500-luvun lopussa käytyyn nuijasotaan. Sodassa ei tietojen mukaan edes ollut ylikiiminkiläisiä mukana.
Ylikiimingin Nuijamiesten puheenjohtaja Keijo Parkkisen mukaan tanssilavan toiminta perustuu talkootyölle.
Kesän mittaan tanssien sujumisesta huolehtii yhteensä 120 urheiluseuran jäsentä ja muuta aktiivista. He hoitavat kaiken anniskelusta järjestyksenvalvontaan. Isoin urakka on lavasta ja ravintolasta vastaavilla aktiiveilla. Useimmat talkoilijat, myös Parkkinen, tekevät kesässä "vain muutaman 10-tuntisen työvuoron".
Yksi vapaaehtoisista on 16-vuotias Merja Perätalo, jonka koko perhe kuuluu Nuijamiehiin. Seuran eteen talkoileminen tuntuu urheilupiireissä kasvaneesta tytöstä luontevalta.
"Myyn nyt toista kesää pääsylippuja tansseihin. Myyntivuoroja tulee kesän mittaan kolme", ikäluokkansa hallitseva keihäänheiton suomenmestari kertoo.
Tanssilavan ravintolasta vastaava Ritva Ukonmaanaho kertoo, että monet nuoret pyytävät myöhemmin todistuksen tekemästään vapaaehtoistyöstä.
Talkoilija kerää arvokasta työkokemusta, joka helpottaa työnhakua. Seura maksaa myös hygieniapassi- ja järjestyksenvalvojakoulutukset.
Vuonna 1959 rakennetulla Nuijamiesten lavalla on seuran taloudelle suuri merkitys. Sen tuotot kattavat yli 90 prosenttia Nuijamiesten budjetista.
Lipputulojen turvin pyörii niin lasten yleisurheilukerho kuin monenlaisia kuntourheiluvuoroja. Lisäksi seura on voinut kustantaa jäsentensä kaikki kilpailumaksut, mikä ei ole urheiluseuroissa itsestäänselvyys.
"Vapaaehtoishommiin on mennyt yhtä paljon aikaa kuin työelämään, enkä töissäkään ole laiskotellut. Mutta on se voitokkaan illan jälkeen aina mahtavaa laskea rahoja", entinen puheenjohtaja Pelkonen myhäilee.
Tanssilavan jatkuva kehittäminen on aktiivien mielestä elintärkeää. "Kesällä tulee reissattua muilla tanssilavoilla seuraamassa, miten siellä asiat toimivat", Keijo Parkkinen sanoo.
Nelisenkymmentä vuotta Nuijamiehissä toiminut Toivo Pelkonen kertoo, että kovat nimet on varattava esiintymään jo yli vuosi etukäteen.
Nimekkäiden esiintyjien perässä Ylikiiminkiin matkustavat nimittäin myös fanit, monet aivan toiselta puolelta Suomea. Tanssikansan kestosuosikit käyvät keikkakiertueellaan Ylikiimingissä joka kesä.
Eräs potentiaalinen nuorisomagneetti jäi tänä vuonna kuitenkin varaamatta. "Robinia ei saatu edes kiinni", Pelkonen harmittelee.
Artikkelin lähde Kaleva