Artikkelin lähde Kaleva
Pia Kaitasuo Kaleva
Oulu "Onko tämä nyt aivan varmasti totta, että Jorma Kurvinen on tämä Elsa Anttila?"
Kysymyksen esittää noin 60-vuotias rouva Rajakylän kirjastossa. Naisten viihteen lukupiirin tehtävä on ollut valita ja lukea jokin Elsa Anttilan 19 romaanista.
Toden totta. Rouva on jälleen yksi, joka ei tahdo uskoa asiaa.
Epäilemättä tieto tästä kaksoispersoonallisuudesta tulee uutena joillekin Kalevan lukijoillekin.
Anttilan teoksia on luettu innolla.
"Teksti veti hyvin", yksi sanoo. "Piti lukea yhtä kyytiä", toinen huokaisee.
Kolmas on hakenut kirjalleen lisää laina-aikaa. "Kun meillä muutkin halusivat lukea tämän."
Kurvinen-Anttilan teosten suosiota kuvaa se, että vaikka useimmista niistä on otettu vain yhdet painokset, ne näkyvät omalla hyvällä sijallaan kirjaston lainaajatilastoissa.
Naisten viihdekirjallisuutta lukupiirissä valottava tutkija Myry Voipio on pureutunut Kurvisen feminiiniseen alter egoon.
Voipion artikkeli aiheesta ilmestyy Oulun kaupunginkirjaston ja Oulun yliopiston yhteisessä Pohjoisen kirjallisuuden lajioppaassa myöhemmin tänä vuonna.
Mitenkään erityistä pohjoista miljöötä ei Kurvisella kuitenkaan ole. Tosin teoksissa ollaan selkeästi ruuhka-Suomen ulkopuolella.
Helsinkiin tarina on viety vain yhdessä romaanissa, ja pääkaupunki esiintyykin jonkinlaisena pahan edustajana. Samoin EU.
Tapahtumat sijoittuvat keksittyihin pieniin kuntiin vastakkainasetteluna ruuhka-Suomelle ja Brysselille.
Samalla tavoin Kurvinen Anttilana esittää tapahtumapaikan, ja koko Suomen, vain rahan ja statuksen tärkeäksi katsovana, kun taas päähenkilö on kunnollinen ja aito. Erityisesti kunnallispolitiikka saa kritiikkiä puolueisiin katsomatta.
Anttila-teosten miesten hyvä veli -suhteet ulottavat lonkeronsa kaikkialle, mutta Voipion mukaan ne jäävät silti naisten vallan, yhdistystoimintaan ja sosiaalisiin verkostoihin perustuvan, jalkoihin.
"On mahdotonta sanoa, kritisoivatko teokset enemmän miesten keskinäistä valtaverkostoa, joka hyödyttää taloudellisesti, vaiko tätä naisten piilotettua valtaa", Voipio sanoo.
Muutamissa teoksissa ollaan lomalla Etelä-Euroopan rantakohteissa. Niissä jatkuu silti sama suhmuroinnin teema.
"Kritisointi on kärjistetympää kielellisesti: ulkomaalaisten puheenvuoroissa on ajankohtaista Suomi-kritiikkiä."
Naisen aseman kuvaaminen kotona, työpaikalla ja yhteisössä on Kurviselle keskeistä, Voipio luonnehtii.
"Tämä nousee esille feministisestä näkökulmasta ja naista puolustaen."
Tarinoiden naistyypit ovat klassisia, niitä joita aiempi polvi jo luki Anni Polvalta ja Hilja Valtoselta.
Sanavalmis, itsenäinen, kipakka. Siinä on Anttila-kirjojen sankaritar.
Oleellista on puolustaa heikompaa, on se sitten miehensä jyräämä ystävätär tai vanhojen puutalojen alue grynderien hampaissa.
Aiemmassa tutkimuksessa juuri Kurvinen-Anttilan tapa kuvata naisten välistä solidaarisuutta, saa kiitosta, samaten "naisten itsetunnon rohkaiseminen".
Lajityypille ominaisesti nämä naiset etsivät yleensä omaa paikkaansa, kasvavat ihmisinä, ovathan he pääsääntöisesti alle 30-vuotiaita.
Viihderomaanille olennainen rakkaustarina, ja onnellinen loppu, linkittyy osaksi tätä muutosprosessia.
Kurvinen-Anttila pysyttelee edeltäjiensä linjoilla: radikaaleja hänen päähenkilönsä eivät ole, vaikka kapinoivia villikkoja ovatkin. Esimerkiksi naisellisuus merkitsee konservatiivisuutta - päähenkilö pukeutuu hameeseen, koska ylkä niin tahtoo, eikä vastusta ajatusta.
Moraalin tarkkaileminen on sekin perinteisillä linjoilla, samaten selkeä kaksinaismoraali: pojat ovat poikia, kun taas tyttöjen on oltava "kunnon tyttöjä".
Kurvisen kunnioitus naisten oikeuteen tehdä omat valintansa, koskee myös sukupuoleen liittyviä asioita, Voipio katsoo.
Jorma Kurvinen myönsi vihdoin Jyväskylän kesän salanimiseminaarissa 1997 olevansa Elsa Anttila. Suositun kirjailijan oli ymmärretty olevan pseudonyymi, ja jotkut olivat arvelleetkin Kurvisen olevan nimimerkin takana.
Monelle tieto suositun naiskirjailijan oikeasta miehisestä persoonasta on ollut hämmentävää siksi, että lukijat ovat kokeneet lukevansa "kohtalontoverin" tekstiä.
Mistä Kurvinen tunsi naisen luonnon näin hyvin? Tätä pohtii pitkään myös Rajakylässä koolla oleva lukupiiri.
Selitystä voi etsiä paitsi henkilökohtaisesta kokemuksesta. Lämmin persoona ja huumorintaju auttoivat havainnoimaan ympäröivää maailmaa.
Naiset työtovereina antoivat varmaan osansa, lukupiirissä arvioidaan.
Aivan taatusti Kolmiokirja ja sen julkaisut lisäsivät käsitystä siitä, mitä suomalaiset naiset haluavat lukea ja miten he itsensä näkevät. Toimihan Kurvinen naistenviihteen kustannustyössä kymmeniä vuosia.
"Naiskuva teoksissa on kaiken kaikkiaan moni-ilmeisempi ja kiinnostavampi kuin mieskuva, joka jää muutaman stereotyyppikuvauksen varaan", tutkija Myry Voipio arvioi.
Miehet ovat rötkäleitä, roikaleita ja lurjuksia. Ja niiden äiti siis oikeasti isä!
Artikkelin lähde Kaleva