Artikkelin lähde Kaleva
Niina Koskela Kaleva
Oulu "Eri lähteistä kuulee eri tietoa. Kaikkien asioiden paikkaansapitävyydestä ei voi mennä takuuseen", painilegenda Yrjö Saarelan pojanpoika, oululainen Seppo Saarela sanoo.
Se kuitenkin tiedetään, että Yrjö Saarela otti maataloustyöt treenauksen kannalta. Hän kelpuutti tilalleen ainoastaan voimakkaita renkiä, joiden kanssa pystyi harjoittelemaan. Ja kun olympiavoitto tuli Tukholmassa 15. heinäkuuta 1912 kahden tunnin painimisen jälkeen, mies lähti ilman joukkueen johdon lupaa kotiinsa heinätöihin. Mitali, joka vielä siihen aikaan oli täyttä kultaa, lähetettiin hänelle myöhemmin postissa.
Yrjö Saarelan kerrotaan arvostaneen monipuolista harjoittelua, eikä hän koskaan polttanut tupakkaa tai käyttänyt alkoholia.
"Nykynuorisolta helposti unohtuu, kuinka tärkeää monipuolinen harjoittelu urheilussa on. Isoisä harrasti muun muassa hiihtoa ja seiväshyppyä. Pesäpallossakin hän oli kuulemma kova lyöjä. Lisäksi hänen työkalunsa maatilalla - viikatteet ja kaikki - olivat normaalia isommat, jotta harjoitteluun saisi lisää tehoja", Seppo Saarela kertoo.
Olympiakullan lisäksi Yrjö Saarela ehti saavuttaa Lontoon 1908 olympialaisista hopeaa sekä Helsingin 1911 MM-kilpailuista kultaa. Hän sai Suomen urheilun kultaisen ansioristin vuonna 1948.
Amatööriuransa jälkeen Yrjö Saarela toimi lyhyen ajan myös sirkuspainijana.
"Isoisää yritettiin saada Amerikkaankin. Hänelle tarjottiin 25 000 markkaa, mikä oli siihen aikaan iso summa, mutta hän ei lähtenyt", Seppo kertoo.
Seppo itse oli 2-vuotias, kun hänen isoisänsä kuoli. Hänellä on vain hyvin hämärät muistikuvat vaaristaan, jonka polvella hän oli istunut. Yrjö Saarelan tyttärenpojalla Martti Nissilällä muistot ovat hieman vahvemmat. Hän oli 10-vuotias, kun isoisä menehtyi.
Painilegendasta kertovat tarinat ovat tulleet kaksikolle tutuksi kuitenkin lähinnä lehtiartikkeleista ja aikalaisten kertomana.
Yrjö Saarela olisi mielekästä nimetä Oulun urheiluhistorian ensimmäiseksi ja toistaiseksi ainoaksi olympiavoittajaksi. Tukholman kisojen aikaan Oulujoki oli kuitenkin oma kuntansa, ja Yrjö Saarela edusti Oulunsuun Pohjaa. Oulun Pyrinnön värejä mies kantoi vuodesta 1924.
Suurin osa Saarelan palkinnosta on nykyisin sukulaisten, Suomen urheilumuseon ja Oulun Pyrinnön kokoelmissa.
Osan palkinnoistaan painija menetti lamavuosien aikaan pakkohuutokaupassa. Olympiakulta säästyi kuitenkin suvussa. Nyt se kiertää lastenlasten perheissä vuorovuosina.
"Emme ole vielä tehneet ratkaisua, mitä tekisimme mitalille. Yksi vaihtoehto on Helsingin urheilumuseo", Seppo tuumii.
"Pohjois-Pohjanmaan museokin voisi olla yksi vaihtoehto", museolehtori Arja Keskitalo huikkaa väliin.
Yrjö Saarelan olympiavoitosta tulee heinäkuussa kuluneeksi 100 vuotta. Pohjois-Pohjanmaan museossa Ainolan puistossa on Yrjö Saarelasta sekä 60 vuotta sitten kisatuista Helsingin olympialaisista kertova pienoisnäyttely elokuun 5:een päivään saakka.
Artikkelin lähde Kaleva