Artikkelin lähde Kaleva
Muotoilija, arkkitehti ja sisustusarkkitehti Päivi Mikola myi Oulun-galleriansa Tuomi-talosta ja muutti galleristiksi vanhaan Porvooseen - Jokikadulle, ihan punaisten ranta-aittojen naapuriin.
Galleria Colmio eli Colmio Slow House sijaitsee Fryysarinrannassa sisäpihalla. Sinne voi pujahtaa suoraan Raatihuoneentorilta.
Päivi Mikolan Villa Linneaksi nimittämä pieni keltainen puutalo on idyllinen paikka gallerialle. Sinne mahtuu näyttelytila, yhdistetty kahvila ja museokauppa hellahuoneeseen sekä oleskeluhuone peremmälle.
"Kun tänne saa suihkun, täällä voi vaikka asua", Mikola tuumaa.
Kesällä vanhan Porvoon täyttävät turistivirrat. Jokikatu oli vilkas kauppakatu jo 1200-luvulla. Historia havisee joka nurkalla. Näillä luonnonkivistä asetelluilla kapeilla mukulakivikujilla käyskentelivät Johan Ludvig ja Fredrika Runeberg aikoinaan sekä Ulla Möllersvärd, keisari Aleksanteri I:n nuori ihastus, joka tuli Oulussa tutuksi Keisarin valssi -musikaalin myötä.
Galleria Colmion näyttelytilan katossa komeileva kristallikruunu on kuulunut Harry "Fryysari" Gustafssonille, joka ansaitsi omaisuutensa myymällä nakkisämpylöitä ja tulista Keisarinsinappia. Toissa kesänä maineikas nakkikoppikuningas siirtyi taivaallisille snagareille, ja kruunu valaisee nyt Mikolan uutta galleriaa.
Moni varmasti yllättyi, kun Mikola muutti Oulusta. Paikkakunnan jätti monipuolinen taiteilija ja kulttuuriaktiivi, jonka galleriassa tapahtui monenmoista mielenkiintoista.
Näyttelyjen lisäksi Mikola järjesti esimerkiksi lukumatineoita, jolloin Vaaran kaupunginosassa kaikuivat esimerkiksi Danten Jumalaisen näytelmän säkeet. Myös Volter Kilven pääteos Alastalon salissa luettiin maratonina ääneen sunnuntai-iltapäivisin.
"Mieheni mielestä olen nomadi, joka muuttaa koko ajan. Mutta teen pesän sitten kanssa. Rupean heti muokkaamaan sitä", Mikola toteaa.
Mikolan puoliso on arkkitehti Erkki Saurama. Yhteinen arkkitehtitoimisto Saurama Oy perustettiin Oulussa 1985.
Muumikirjojen Nuuskamuikkusesta ja Päivi Mikolasta löytyy yhteisiä piirteitä. Nuuskamuikkunen ei pysy paikoillaan, muttaa kaipaa välillä muumiperhettä ja ikävöi Muumilaaksoon: "Minä asun vähän siellä ja täällä. Tänään satun olemaan täällä - huomenna jossakin toisessa paikassa. Minä kuljen kulkemistani, ja kun löydän hauskan paikan, pystytän telttani ja soitan huuliharppua."
"Nuuskamuikkusen kevätlaulu on mahtava", Mikola ihastelee. "Laulussa on yksi osa odotusta, kaksi osaa kevätkaihoa ja loput hillitöntä yksin-olon hurmaa."
"Hillitön yksinolon hurma", Mikola toistaa hymyillen. "Se on ihan elinehto. Luova ihminen vaatii tilaa."
Mikola tunnustaa olevansa täydellinen sekoitus sosiaalista ihmistä ja erakkoa. "Minulla on jopa tällainen palveluammatti. Istun ja pälätän galleriavieraiden kanssa. Mutta en voi kuvitella, etten saisi olla myös yksin."
Nuuskamuikkunen ja luonto tulivat Päivi Mikolalle tutuiksi jo lapsuudessa.
"Kun muumikirjat alkoivat ilmestyä 40- ja 50-luvuilla, niitä kanssa luettiin. Salaperäinen Nuuskamuikkunen oli kiinnostavin henkilö jo silloin."
Metsänhoitajaisä Peitsa Mikola nimitti tytärtään Muikuksi. Isä väitteli Helsingin yliopistossa puiden juuriston mykoritsasienistä 1948. Kun Päivi oli yksivuotias, Peitsa Mikola vietti vuoden 1950-1951 tutkijana Wisconsinin yliopistossa Suomen ensimmäisten ASLA-stipendiaattien joukossa.
"Kesät kuluivat Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäasemalla. Kun harjoittelijoilla oli rapujuhlia, keräsin heidän kätkemiään tyhjiä limsapulloja ja leikin ravunkuorilla. Tein niistä lehmiä."
Valokuvassa 1950-luvun alkupuolelta pikku Päivi ja veljet Erkki ja Jouni ovat valmiit tutkimusretkelle metsän syliin. Kasvot on maalattu mustikalla.
Emeritusprofessori Peitsa Mikola on nyt 96-vuotias ja viettää eläkepäiviään Helsingissä. Porvoosta on isän luo paljon lyhyempi matka kuin Oulusta.
Muotoilijana Päivi Mikola löi itsensä läpi puisella Kalani-riippukeinulla 1993. Toinen huippuinnovaatio on Colmio-keinutuoli 2002.
"Puu materiaalina ei ole niin plastinen kuin savi. Puuta pitää järkevästi ymmärtää - miten puu kasvaa, miksi se turpoaa ja mihin suuntaan elää eniten - sitten sitä voi plastisestikin muotoilla. Lauta ei ole vielä muotoilua."
Esikuvakseen Mikola nimeää tanskalaiset 50-luvun puumuotoilijat, esimerkiksi Hans J. Wegnerin.
"Se, että annat puulle jonkun pehmeän muodon, tekee sille sen jutun, että tämä on muotoiltu tuote."
Kalani-riippukeinu sai hopeamitalin Japanissa kansainvälisestä puuhuonekalujen suunnittelukilpailusta Design with Love, Life with Wood.
"Kalanin saama palkinto oli ilman muuta iso potku tälle uralle. Olin riviarkkitehti ja opettajana Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolla. Kun odotin nuorinta poikaani Okkoa, äitiyslomalla oli aikaa ajatella elämää. Totesin, että oikeasti minä tykkäisin esinesuunnittelusta."
"Arkkitehtinä olet vastuussa kaikesta, siitäkin miten päin ovi kääntyy, vaikkei se olisi sinun syysi. Tuotesuunnittelussa, ainakin kun olet itse itsellesi tilaajana, voit olla enemmän oman työsi takana. Lopputulos on sellainen kuin olet ajatellut sen olevan."
Kalanin idea syntyi Arctic Forest - Source of Innovation -seminaarissa Inarissa. "Se tuli kuin ahaa keskellä yötä. Teollinen muotoilija Liisa Hakapää oli mun kämppäkaverina. Kolmen aikaan yöllä yhtäkkiä nousin pystyyn, että hei kuule, voisiko riippukeinun tehdä puusta."
Kalania on lausuttu vaikka millä tavalla hienosti venyttäen. "Mutta se on suomeksi ihan Kalani, minun kala."
Colmio-keinutuolin tarina on toisenlainen. Se ajoi Päivi Mikolan taas uusiin ratkaisuihin. Colmio antoi nimen osakeyhtiölle ja gallerialle.
"Ajattelin pyöritellä keinutuolin, ja siitä tuli kolmion mallinen. Colmio-keinutuoli ei kuitenkaan saanut palkintoa Japanista. Tuli semmoinen aggressio, että nyt ne japanilaiset, lattialla satoja vuosia istuneet, eivät ymmärrä, miten oikein mukavasti istutaan. Modernilla keinulla on potentiaalia laajemminkin."
Nyt Colmio-tuoleja kuitenkin valmistetaan myös Japanissa.
Mikolan oikea käsi on puuseppä Markku Soinio.
"Huonekalutehdas Korhonen Oy tekee keinun runko-osan. Sama joka tekee myös Alvar Aallon koivutaivutteiset huonekalut. Markku kokoaa tuolit Fiskarsissa ja laittaa Matkahuollosta maailmalle."
Mikolan ura designerina on jatkunut ryijyihin, kankaisiin ja asusteisiin. Hän sukeltaa itse suunnittelemansa mustavalkoraidallisen esiliinan sisään. "Rupean myymään cappuccinoa turisteille ylläni tämmöinen esiliina. Tämä on tarkoitus pukea esimerkiksi mustan juhlamekon päälle. Voit samalla olla tyylikkäästi. Ja pääntie on täydellinen kolmio."
Oulusta lähtöisin oleva lasintekijä Marja Hepo-aho houkutteli Päivi Mikolan keinutuoleineen Porvooseen pariksi viikoksi kesällä 2011.
"Oli kaunis kesä ja idylli. En tiedä, hämäsikö se, tai näyttikö Porvoo parhaat kasvonsa, mutta minusta vaan tuntui, että tänne."
Oulussa ei lirise ja lorise, kun on niin tasaista. Oulusta puuttuvat kalliot ja kevätpurot.
"Oikeastaan koko 33 vuotta Oulussa oltiin toinen jalka silleen, että ollaanko täällä ikuisesti. Olemme molemmat syntyneet Helsingissä. Erkki kyllä opiskeli Oulussa. Jäin kaipaamaan Oulusta ihanaa asuntoamme, ystäviä ja tuttavia. Vielä kaksi poikaakin asuu Oulussa."
"Aika paljon ihmiset pelkäävät muutoksia", Mikola jatkaa. "Kaikki pelko tekee ihmiselle pahaa. Se syö sisältä."
"Muumipappa sanoo: On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi."
Artikkelin lähde Kaleva