Niin kuin vettä vaan

Kesäteatteria
Teatteri Neliapila: Onni tulee Pietarista. Teksti Eero Schroderus. Ohjaus Niina Susan Vahtola. Musiikki Markku Kemppainen. Harmonikka, laulu Jaana Hirvijoki. Reinilän kartanon piha, Oulu. Seuraavat esitykset Turkansaaressa 30.6. klo 17 ja 1.7. klo 14.

Ilmojen herra koetteli Teatteri Neliapilan keskiviikkoista ensi-iltaa jatkuvalla tihkusateella ja tuulen äkäisillä tempauksilla. Lämpötila oli korkeintaan 11 astetta ja esityksen pituus 2 tuntia 20 minuuttia.
Kesäteatterihullu kansa istui sadeviittojensa ja kertakäyttösadetakkiensa alla puupenkeillä, vaikka suoritus oli lähes epäinhimillinen.
Pitikö esitys pihdeissään vai vesittyikö se?
Näytelmäkirjailijana Eero Schroderus on Shakespearea suositumpi Suomen kesäteattereissa. Schroderuksen nimi käsiohjelmassa ei silti ole takuulappu. Menestys ja onni ei aina seuraa Schroderuksesta.
Schroderus itse on tarkka tekstin rytmistä. Oulussa käydessään hän sanoi, että jos kohtaukset eivät limity tarpeeksi, esitys on kuin elokuva, joka pätkii.
Teatteri Neliapila kompuroi juuri siinä. Tuli katkoja, unohtelua ja viipyilyä.
Schroderuksen sukkeluudet ja tarinan käänteet toimivat, kun teksti sujuu kuin vettä vaan. Nyt draama veltostui loppua kohden. Tekstiä kärsisi kiteyttää ja langat solmia sähäkämmin.
Teatteri Neliapilan vahvuus ovat mainiot näyttelijätyypit.
Erkki Suvanto on itseoikeutettu hirvimestari ja kyläpäällikkö Onni Mönkkönen. Merja Ojalan Irina Ivanovna ja Aaro Rajavaaran Ivan-poika ovat toimiva paketti hänen ympärillään.
Raimo Raipoahon työtön Rilu-Kalle ja Kari Sirniön taksikuski Pena Mönkkönen ovat ehtaa tavaraa ja kuin suoraan Skiftesvikin Katsastuksesta.
Anja Kolu-Korhosen stylisti-yrittäjä Marianne Mönkkönen-Liidelöf on peräkylän ikioma Julmia Juonio. Hän on näytelmän ainoa isompi vastavoima, kateuden ja ilkeyden ilmikuva.
Ailakki Sirniön rivakka Kummun-Mummu pärjäisi vaikka Putouksessa.
Tuula Raappana (Hanna Rahikainen) ja Raija Ikkala (Terttu Mönkkönen) tekevät roolinsa vilpittömästi ja uskottavasti. Eivätkä muutkaan jää statisteiksi: kullakin on pienet hyvät hetkensä.
Tematiikaltaan näytelmä on iskevä. Eivät ennakkoluulot ja muukalaisviha lähde ihmisistä kertapesulla.
Eeva Kauppinen

Artikkelin lähde Kaleva