Artikkelin lähde Kaleva
Carita Forsman Kaleva
Oulu Kolmisen vuotta sitten aviopari, Mari ja Timo Rautio, päätti jättää päivätyöt ja antautua musiikille - lastenmusiikille.
Syntyi Marin nimiehdotuksesta Liikkuva laulureppu, kahden ihmisen orkesteri, duo, työpaikka ja elämäntapa.
"Elämänlaatumme parani hurjasti. Saamme tehdä sitä, mitä rakastamme. Toki vastuu ja stressi toimeentulosta nousivat myös", kertoo Mari Rautio.
Takana on kuutisenkymmentä keikkaa viime talven aikana, ensimmäinen oma Karkkikone-lastenlevy, kuorohommaa, muskareita - eli paljon musiikkia.
"Nyt tuntuu välillä, ettei elämään muuta mahdukkaan", nauraa Mari Rautio.
Mutta työkaverukset eivät valita, ideoita pulppuaa ja yhteistyö toimii.
Heillä on takanaan muun muassa myös yhteinen Bananaskin-popyhtyetausta, sekä kokemus parinkymmenen vuoden ajalta arkipäivän eli kolmen pojan ’laulava Rautsin perhe’ -ruljanssin pyörittäminen.
"Jos meidän kahden välillä ei kaikki toimisi, kyllä sen huomaisi. Ei tätä pystyisi muuten tekemään", sanoo Rautsi eli Timo Rautio.
"Eikä tässä vaiheessa enää jaksa pienistä asioista nurista, niin paljon ollaan nähty ja koettu", Mari lisää.
Ja kun molemmat, äiti ja isä, laulavat jatkuvasti, ei perheen pojistakaan voi muuta kuin musikaalisia tulla. Keskimmäinen Aapo Rautio, 12, kunnostautunut myös ilmakitaristina.
"Ei heitä ole tarvinnut yllyttää. Kukin heistä saa tehdä, mikä parhaalta tuntuu. Yksi soittaa rumpuja, toinen bassoa ja kolmas laulaa ja niin edelleen, meidän kanssamme tai omissa ympyröissään", toteaa Mari.
"Ensimmäisellä lastenlevyllämme olivat kaikki pojat mukana ja tällä uudellakin levyllä laulaa esimerkiksi nuorin poikamme, Eeli, 7, Marin sanoittaman Melkein aamu -laulun. Siinä oli mummolan väkikin ihmeissään, kun kuuli sen ensimmäistä kertaa. Piti Sirkka Rautiolle ämpäriä hakea," hörähtää Rautsi.
Melkein aamu -laulu kertoo siitä hetkestä, kun perheen pienimmäinen kömpii isän ja äidin sänkyyn juuri ennen ylösnousua ja supattelee äidin kanssa kaikenlaista tulevasta päivästä.
"Siitä tuli hirmuisen omakohtainen kappale. Pojat, Roope,15, Aapo ja Eelikin alkavat olla jo niin isoja, että lapsuusaika on pian ohi. Eli laulusta jää ihana muisto minulle äitinä", Mari miettii.
Liikkuvan laulurepun Karkkikone-levy näki päivänvalonsa viime vuodenvaihteessa ja nyt pariskunta on siis jo hyvällä matkalla kohti seuraavaa.
"Kaikki nytkähti eteenpäin pari vuotta sitten hieman suuremmalla vaihteella, kun tapasin sattumalta tämän meidän tuottajan, Elmo Harjun ruokakaupassa. Olemme tunteneet joskus muinoin Tiistai-bändini tiimoilta. No, kerroin hänelle, että mulla ois nyt haaveena tehdä lastenlevy. Elmo puolestaan kertoi omasta studiostaan, joten siitä se lähti, eikä yhteistyölle näy loppua", Rautsi kertaa ja Zero Ninen ex-basisti Harju nyökyttää. Hän huolehtii levyjen sovituksista ja rinnalle on saatu virkeä levy-yhtiö.
"Nyt jo meillä on valmiina seitsemän uutta kappaletta, neljä vielä nauhoittamatta", kehuu Harju.
Karkkikone-lastenlevy ei ole ihan tavallinen lastenlevy. Siinä on mukana tarkat ohjeet Marin ja Rautsin keksimiin leikkeihin sekä viittomia pienen piirretyn hiiren esittämänä.
"Meidän musiikki lähtee siitä, kun keikkailemme ja vedämme muskareita niin paljon, niin tunnemme lasten maailman tosi tarkkaan", sanoo Mari.
"Eli vahvuutemme on siinä, että mietimme sitä tilannetta, kun esitämme laulut lapsille, jolloin huomaamme heti, mikä toimii ja mikä ei", hän lisää.
"Palaute, jonka olemme saaneet päiväkodeilta tai lasten vanhemmilta, on ollut sellaista, että "nämä ovat niitä oikeita lastenlauluja". Se lämmittää mieltä tosissaan", jatkaa Rautsi.
"Välillä ihmiset luulivat, että levy on suunnattu vain erityislapsille. Sitä se ei ole, vaan kaikille ja kaikenlaisille lapsille", he painottavat.
Liikkuvan laulurepun kesä jatkuu keikkailun merkeissä, erityislapsille ovat tiedossa leirit, mutta muskarit ovat kesäksi tauonneet.
"Nyt keskitymme tosissamme suurempiin Valveen konsertteihin, joita olemme kehitelleet pitemmän aikaa. Pienimuotoista show’takin on kuvassa", paljastaa Rautsi.
"Tosiasiahan on, että lapset jaksavat keskittyä noin 40 minuuttia. Minulle on tärkeää, että he kuuntelevat, ettei kenellekään jää sellainen olo että vedämme biisit väkisin. Nälkää pitää jäädä", kiteyttää Mari Rautio.
Artikkelin lähde Kaleva