Lahjakasta sukua

Riitta Mäkelä ja Erkki Vilpa

Nylanderin veljekset William, Knut ja Oskar olivat kuudetta polvea tervaporvarisukua, jolla oli laivoja ja liikeyhteyksiä Tukholmasta Pietariin. Veljesten isä oli kauppias, laivanvarustaja ja raatimies Anders Nylander ja äiti Margareta, Olhavan lasiruukinpatruunan Adolf Fahlanderin tytär.
William Nylander oli pitkään maailman johtava jäkäläsystemaatikko. Määrittämisen apuna hän huomasi ensimmäisenä käyttää apuna jäkälien erilaista suhtautumista kemiallisiin aineisiin. Hän myös ensimmäisenä totesi jäkälien olevan erinomaisia ilman saastumisen kuvaajia.
Knut Nylander toimi VR:n rataosaston ensimmäisenä arkkitehtina 1876-1878. Hän piirsi muun muassa Oulun ja Vaasan ratojen rakennukset, myös Oulun asemarakennuksen.
Oskar Nylander oli aikansa koulutetuimpia ja muun muassa Zacharias Topeliuksen mukaan lupaavimpia taidemaalareita.
Luonnontieteilijäveljeksistä William (1822-1899) pääsi kasvitieteen saralla pisimmälle. Hänessä yhtyivät loistava lahjakkuus, erinomainen työkyky, tulinen tarmo ja suuri aloiterikkaus.
Toisaalta William oli helposti loukkaantuva, suvaitsematon arvostelulle ja tiukasti omiin mielipiteisiinsä takertuva. Luonteensa vuoksi hän joutui alituisesti riitaan muiden kanssa.
Nylander valmistui Helsingin yliopistosta 1844 ja sai korkeimmat arvosanat luonnontieteellisissä aineissa ja itämaisessa kirjallisuudessa. Jo opiskelijana hän oli ollut Suomen vanhimman tieteellisen seuran Societas pro Fauna et Flora Fennican voimahahmo ja jonkin aikaa puheenjohtaja.
William jatkoi opiskeluaan, valmistui 25-vuotiaana 1847 lääketieteen tohtoriksi ja toimi lääkärinä. Mutta hän halusi keskittyä kasvitieteeseen. Tehtyään muutamia putkilokasvitutkimuksia hän syventyi hämmästyttävän nopeasti jäkäliin ja saavutti tällä alalla maailmanmaineen.
William valittiin Suomen ensimmäiseksi kasvitieteen professoriksi 1857. Virassa hän oli kuusi vuotta, siitäkin puolet virkavapaalla, ja asui Pariisissa. Hän pelkäsi tutkimustoimintansa tyrehtyvän Suomen ahtaissa oloissa. Pariisiin hänelle lähetettiin tutkittaviksi jäkälänäytteitä kaikkialta maapallolta.
Vuonna 1858 ilmestyi ensimmäinen osa William Nylanderin suurteoksesta ja toinen osa 1860. Näiden jatko-osaa tutkija rakensi loppuikänsä, mutta sitä oli mahdoton saada valmiiksi, kun aineisto paisui liian laajaksi.
Saksalainen tutkija Simon Schwendener väitti 1867, että jäkälät koostuvat sienten ja levien symbioosista. William taisteli vimmatusti tätä harhaoppina pitämäänsä käsitystä vastaan ja pyrki saamaan muutkin samalle kannalle. Tämä oli ehkä osasyynä hänen erakoitumiseensa.
William piti Ranskaa toisena kotimaanaan. Hänen ranskalaisuuden ihailunsa oli suorastaan liioittelevaa. Hänen mielestään ranskalaiset muodostivat maailman älykkäimmän ja sivistyneimmän kansan. Kun William antautui suomalaisten kanssa keskusteluihin, hän puhui heidänkin kanssaan ranskaa.
William kirjoitti ja sai julki yhteensä liki 300 tieteellistä julkaisua. Niistä kertyy yli 4 000 sivua. Hän nimesi kaikkiaan noin 3 000 tieteelle uutta jäkälälajia. Hän oli monien ulkomaisten tieteellisten seurojen sekä Suomen Maantieteellisen seuran ja Tiedeseuran kunniajäsen. Hänet valittiin myös Societas pro Fauna et Flora Fennican kunniapuheenjohtajaksi.
Vuonna 1897, kaksi vuotta ennen kuolemaansa, William promovoitiin Helsingin yliopiston kunniatohtoriksi. Hänen 50 000 näytettä sisältävä, mittaamattoman arvokas jäkäläkokoelmansa on Helsingin yliopiston kasvimuseossa. Se on merkittävin yhden ihmisen laatima jäkäläkokoelma.
William kuoli Pariisissa yksinäisenä työpöytänsä ääreen vuonna 1899. Pöydällä oli miltei valmis artikkeli Ceylonin jäkälistä.
Perheen nuorimmainen Knut (1839-1886) lähti 18-vuotiaana 1857 Oulusta Helsinkiin. Hän päätyi kuitenkin Hämeenlinnaan, lääninarkkitehti Carl Albert Edelfeltin, taidemaalari Albert Edelfeltin isän, oppilaaksi.
Edelfelt tarvitsi aputyövoimaa. Suomessa oli alkanut rautateiden suunnittelu ja rakentaminen. Ensimmäisen radan Helsingistä Hämeenlinnaan tuli olla valmis 1862. Sitten oli vuorossa rata Riihimäeltä Pietariin ja Hämeenlinnasta pohjoiseen Vaasaan ja Ouluun saakka.
Radat tarvitsivat asema-, talous- ja henkilökunnan rakennuksia. Näitä Edelfelt apulaisineen piirsi rautatiejohtokunnalle hyväksyttäviksi. Knut Nylander kouluttautui vanhalla mestari-oppipoika-menetelmällä arkkitehdiksi. Näin Edelfeltkin oli saanut oppinsa Carl Ludvig Engeliltä.
Edelfelt suunnitteli Helsinki-Hämeenlinna-radan isommat rakennukset. Myöhemmin muun muassa Keravan asema rakennettiin 1876-78 Nylanderin suunnitelmien mukaan. Riihimäen ja Pietarin välisen radan Suomen puolen III-IV luokan rakennusten tyyppipiirustukset tiedetään Nylanderin tekemiksi. Myös monien muiden ratojen rakennuksia pidetään Nylanderin piirtäminä.
Samojen tyyppipiirustusten käyttö jatkui rautateillä Nylanderin kuoleman jälkeenkin. Vasta 1892 VR palkkasi Bruno Granholmin uudeksi arkkitehdiksi.
Rautatierakennusten lisäksi Nylander suunnitteli yksityisrakennuksia ja maaseutukirkkoja.
Suvun perinteiden mukaan meri kiehtoi Nylanderia. Hän valvoi useiden majakoiden rakennustyömaita. Hän kuoli onnettomuudessa Bogskärin majakan rakennustyömaalla 1886.
Arkkitehti Theodor Höijer kirjoitti 1886 muistosanoissaan Nylanderin olleen taiteellisesti lahjakas ja praktisesti maan kokeneimpia arkkitehteja. Ystävällinen, vaatimaton persoona, joka viihtyi työmailla ja saavutti ihmisten täyden luottamuksen.
Perheen kansainvälisten kauppayhteyksien avulla viidennellä lapsella, Oskarilla (1827-1849), oli mahdollisuus opiskella taidetta Tukholmassa, Pietarissa ja Kööpenhaminassa. Hän myös otti osaa Suomen taideyhdistyksen ensimmäiseen ja toiseen vuosinäyttelyyn keväällä 1847 ja 1848.
Ouluun palattuaan 1848 Nylander maalasi useita muotokuvia kaupungin kauppias- ja virkamieskunnasta. Samaan aikaan hän työsti suurikokoista teosta, joka perustui Johan Ludvig Runebergin runoon .
Tämä maalaus, josta on säilynyt vain valokuva, on kulttuurihistoriallisesti tärkeä. Se on yksi ensimmäisistä teoksista, jonka aiheena on kansallinen kirjallisuus. Maalauksen malleina oli Nylanderin sukulaisia ja tuttavia: Oulusta veli Fredrik, veli Bruno ja sisar Edla sekä Kuopiosta Josefina Kellgren ja August Ahlqvist (Oksanen), jo tuolloin innokas suomalaisuusmies.
Nylander maalasi Kuopiossa myös muotokuvia. Näistä tunnetuin esitti Kuopion yläalkeiskoulun rehtoria Johan Vilhelm Snellmania. Tämä niin sanottu (1849) tuhoutui pohjalaisten osakuntien Ostrobotnian tulipalossa 2008.
Kesällä 1849 Oskar Nylander maalasi Oulussa Liminkaan tilattua kirkon alttaritaulua aiheena Kristuksen kirkastus. Nykyäänkin maalaus on vaaleassa ympäristössään kaunis ja suorastaan häikäisevän valoisa. Johanneksen feminiinisen hahmon mallina on perimätiedon mukaan ollut Oskarin rakastettu Inga.
Perheet eivät tiettävästi suostuneet Oskarin ja köyhästä perheestä kotoisin olleen Ingan avioliittoon. Inga lopetti suhteensa Oskariin. Lokakuussa 1849 Nylander ampui itsensä 22-vuotiaana ateljeessaan.
Kuvalähteet:
Sven-Erik Åström: Släkten Nylander 1631-1981, Helsinki 1983
Sirkka Valanto, Suomen rautatieasemat vuosina 1857-1920, Museovirasto 1982
Museovirasto



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva