Artikkelin lähde Kaleva
Oulun Työväen Näyttämö: Salaa rakas. Käsikirjoitus Franz Arnold & Ernst Bach. Suomennos Liisa Ryömä. Ohjaus Sari Ohinmaa. Musiikin sovitus ja ohjaus Paula Heikkinen. Koreografia Antti Kairakari. Lavastus Pekka Kesälahti. Pukusuunnittelu Seija Mällinen. Naamiointi Tiina Turunen. Rooleissa Esa-Tapio Lukka, Hilkka Haaga, Anna Kurttila, Pekka Kesälahti, Vesa-Pekka Arola, Nina Piri, Liisa-Mari Kuopusjärvi, Sanna Eerola, Eeva-Maria Kauniskangas, Jaakko Härkönen. Hupisaarten kesäteatteri. Esitykset jatkuvat 26.7. saakka.
Näytelmä Salaa rakas tuo Hupisaarten kesäteatterin lavalle miehiä, joilla on menneisyys. 20-luvun modernien nuorten naisten ja heidän äitiensä mielestä sellaiset miehet olivat kiinnostavampia.
Estradilla riittääkin miehekästä silmänruokaa ja elokuvaglamouria tuottajaguru maisteri Särkän pojasta (Vesa-Pekka Arola) Mauritz Stilleriin (Jaakko Härkönen).
Teuvo Tyynelästä puhumattakaan.
Randomista Tyynelästä (Pekka Kesälahti) kehkeytyy niin vetovoimainen, että hän uhkaa joutua naimisiin maailmankuulun elokuvatähden kanssa ja samalla tämän kihlatun ja "löytäjän" tähtäimeen.
Näytelmän miehet ovat viirikukkoja kukin. Naisten päät kääntyvät sinne, mistä milloinkin tuulee.
Pekka Kesälahti vääntyy kuin rautalanka entisestä nukkavierusta kirjanpitäjästä ja prokuraattorista dandymäiseksi yhtiökumppaniksi ja sulhaskandidaatiksi.
Keskeinen rooli on kumpareinen. Näyttelijän täytyy pujotella toisten henkilöiden virittämien ansojen välistä sekä useamman muun intentioiden myötä tai vastaan.
Oulun Työväen Näyttämön kesäteatterissa 25 vuotta sitten ensimmäisen kerran esiintynyt Pekka Kesälahti saa Tyynelän tuntumaan siltä, että osa on hänelle kirjoitettu.
Tyynelä jättää vääjäämättä varjoonsa potentiaalin appiukkonsa Julius Åströmin, jota esittää Esa-Tapio Lukka.
Terävä ja kipakka vaimoihminen Regina Åström (Hilkka Haaga) päätyy hänkin lopulta Tyynelän pauloihin.
Ohjaaja Sari Ohinmaa ei ole suinkaan suitsinut vaan rohkaissut ja hoputtanut joukkoaan. Pelkkä vauhti ei pitkässä juoksussa riitä vaan kiinnostavaksi tunnettujen ja mainittujen henkilöiden täytyy myös olla sitä.
Siinä on kylliksi haastetta. Esimerkiksi Vesa-Pekka Arola Valetin Särkkänä ja Jaakko Härkönen Mauritz Stillerinä saavat hyvää tukea imagolleen pukusuunnittelija Seija Mällisen kokovalkoisesta ja keppiä myöten mustavalkoisesta tyylikkäästä puvustuksesta.
Arola makeilee imelästi ja uskottavasti. Härkösestä löytyy kivasti itsetietoista taiteellista arroganssia.
Esiin ponnahtaa pirteä Anna Kurttila Hilkka Åströmin roolissa. Tennistä pelaavan ja charlestonia "sätkivän" nuoren naisen rooli istuu hänelle mainiosti. Kurttila on luonteva, laulutaitoinen ja raikas tyttönen. Lisäksi hänellä on rooliin passeli heleä ja tyttömäinen ääni.
Kokenut ohjaaja osaa virittää näyttelijät parhaimpaansa.
Tehtailija Åströmin nimi ja Antellin kahvilan mainitseminen sipaisevat esitykseen nokareen paikallistunnetta.
Ja kukapa olisi uskonut, että Hupisaarten kesäteatterissa nähdään Greta Garbon kaltainen maailmanluokan tähti. Että salaperäisyyden verhoa kohotettaisiin ihan silmiemme edessä.
Yleisöä alkaa selvästi jänskättää, kuinka tämän jumalaiseksi kohotetun legendan tuominen oululaiselle kesäestradille onnistuu.
Ja siinä hän on: Greta teatraalisine eleineen, eroottisine poseerauksineen ja matalalta viistävine puhetyyleineen!
Oulun Työväen Näyttämön kirkkaimpana tähtenä säteilee "naapurin tyttö", ruotsalaissyntyinen elokuvatähti Greta Garbo. Eeva-Maria Kauniskankaan Garbo-tutkielma on huikea, eittämättä esityksen kruunu. Kauniskankaan Greta on lumoava katseenvangitsija ihan niin kuin oli esikuvana toiminut elokuvaikonikin.
Tunnustusta ansaitsee myös Garbo-meikki. Naamioija Tiina Turunen viimeistelee illuusion.
Lisäksi Greta on sanoin kuvaamaton juonenkäänteiden vuoksi, joita ei voi paljastaa. Pitää käydä itse katsomassa.
Salaa rakkaassa on ripaus farssia, paksulti parodiaa ja kappakaupalla komediaa.
Kuplettimaisesti rullaavat laulut ja Antti Kairakarin kepeästi askeltavat charleston-pohjaiset ja osin pantomiimiset koreografiat pääsisivät paremmin esiin, jos kesäteatteriin olisi rakennettu lattia ja siihen kunnon korokkeet.
Ilmeisen laadukkaat tanssi- ja laulunumerot jäävät nyt mikittämättöminä kuin kuopan pohjalle.
Salaa rakas on niin OTN-tyyppistä kesäteatteria kuin ikinä. Tutun lupsakkaa, mutta toisaalta vähän yllätyksetöntä. Se on hyvin monelle kesäinen perinne, salaa rakasta.
Eeva Kauppinen
Artikkelin lähde Kaleva