Hyttinen virnistää vinosti elämälle

Petri Hakkarainen Kaleva
Kajaani Taidemaalari Niilo Hyttisen taulujen huumori ja satiiri ovat joskus olleet liikaa, ainakin Kajaanin päättäjille.
Kajaanin taidemuseon johtaja Heikki Aranne esittelee suurta Hautajaismarssi-taulua, joka komisti aikansa kaupungin valtuustosalia.
"Kerran sitten silloinen kaupunginjohtaja soitti ja sanoi,että taulu masentaa päättäjiä liikaa. Tilalle tarjottiin Hyttisen -teosta, mutta sekin oli tulvatunnelmineen kuulemma liian rankka."
Aranne muistaa, kuinka valtuutettujen mielenrauhan ylläpitäjäksi ripustettiin lopulta oppilastyönä tehty, abstrakti kangastaideteos.
"Töissä on fiksua huumoria vakavuuden alla. Hyttinen maalasi aina ihmisiä, ei koskaan maisemia."
Kajaanissa on esillä kuutisenkymmentä teosta, joista noin kolmannes harvoin nähtyjä yksityiskokoelmista lainattuja.
Monta hienoa taulua jouduttiin jättämään pois näyttelystä tilan puutteen takia.
Esimerkiksi Puolangan valtuustosalin Hevosmiehen puheet ja Nivalan kaupungintalon kolmiosainen Pienviljelijän päiväkirjasta ovat kooltaan niin suuria, ettei niitä voitu edes kysellä lainaan.
Molemmat ovat kuitenkin mukana näyttelyssä - pieninä luonnoksina.
"Niilo Hyttisen tuotantoon on tallentunut suomalaisen elämäntavan murros jälkiseurauksineen. Puolankalaisen pienviljelijäperheen poika pysyi uskollisena juurilleen, ja retrospektiivinen näyttely osoittaa, että hänen humaani näkökulmansa tekee teoksista yhä ajankohtaisia", sanoo Kajaanin taidemuseon intendentti Pirjo Immonen.
"Hyttinen oli aina pienen ihmisen puolella, muttei koskaan tosikkomaisesti. Ehkä juuri siksi hänestä tuli yksi kantaaottavan taiteemme vaikuttavimpia tekijöitä: hän tunsi sen, mitä kuvasi."
Kehitysaluemuotokuvien sarja, joka syntyi vuonna 1970, sai nopeasti valtionpalkinnon.
Näyttely esittelee Hyttisen tuotannon keskeiset teemat, alkaen Vietnam, rakastettuni -teoksesta, joka herätti huomiota vuoden 1965 Reputettujen näyttelyssä Helsingin kulttuuritalolla.
Katsoja voi tehdä aikamatkan 1960-luvulta 2000-luvun alkuvuosiin. Hyttisen teokset nostavat esiin yhteiskunnallisen muutoksen keskeisiä kipupisteitä.
Vielä 70-luvulla erillisenä saarekkeena elänyt Suomi muuttuu osaksi Eurooppaa ja maailmankylää.
"Esillä on museon kokoelmiin kuuluvia monumentaalisia teoksia, kuten Hautajaismarssi (1980) tai Oulujärven naiset (1985), mutta samoihin mittoihin nousevat myös kaikkein pienimmät, Pieni kehitysaluekertomus -sarjaan kuuluvat akvarellit 70-luvun alusta."
"Kyytiä saavat kaikenlainen turhantärkeys, vallanhimo ja ummehtuneisuus, mutta päättäjien lisäksi taiteilija osasi nauraa myös itselleen. Vakavimmillaan Hyttinen on antaessaan uuden merkityksen 80-luvun nousuhuumasta tutuille sanoille saneeraus, sponsori ja hallittu rakennemuutos", Immonen sanoo.
Mukana on paljon omakuvia eri vuosikymmeniltä. 1990-luvulla Hyttinen alkoi yhä useammin käyttää itseään mallina, kun kuvasi miehen elämää muuttuvassa maailmassa.
-veistoksen tutunnäköinen, kalsareihin pukeutunut mies toistelee poliittisten päättäjiemme nimiä 90-luvun alusta.
Uusinta tuotantoa edustava Tango-sarja 2000-luvulta kuvastaa Hyttiselle tyypillistä vastakkainasettelun huumoria: Köyhälistön tango vaatimattomine kehyksineen rinnastuu Hurmioon, jonka paksujen kultakehysten sisällä tanssitaan EU-tähtien alla.
Hyttisen viimeiseksi näyttelyksi jäi Gallen-Kallelan museon , joka oli esillä Kajaanin taidemuseossa vuonna 2006. Edellisen kerran hän esiintyi Kajaanin taidemuseossa kutsuttuna vuoden 1998 yhteisnäyttelyssä Esko Männikön kanssa.

Artikkelin lähde Kaleva