Tukkijätkä yhä arvossaan

Juhani Eskola Kaleva
Taivalkoski Tukkilaiskulttuuri on vuosien saatossa pysynyt hyvin pinnalla, vaikka itse ammatti on koneistumisen jälkeen kadonnut olemattomiin.
Päätalo-keskuksen oppaana toimiva Henrietta Vinkka on perehtynyt tukkilaiskulttuurin historiaan, jossa tukkijätkiä pidettiin suuressa arvossa.
"Tukkilaiset olivat suurimmaksi osaksi maalaispoikia. Hyvää työmiestä osattiin arvostaa. Sekaan mahtui kuitenkin villimpiäkin herroja, jotka laittoivat palkkapäivänä rahansa viinaan."
Nykyisin tukkilaiskulttuuria pidetään yllä muun muassa parkkuukisoilla, joihin osallistuu myös naisia.
"Ennen naiset huolehtivat vain ruokapuolesta. Nykyisin kilpailuissa on omat sarjat naisillekin. Tukkihommat olivat ennen kovaa ja raskasta työtä. On kuitenkin tärkeää, että tukkilaisuus on osa kulttuuriperinnettämme."
Tukkijätkät asuivat savottojen aikana usein laavuntapaisissa kotoksissa. Toisinaan yösija löytyi savottakämpistä tai muiden ihmisten talojen nurkista.
"Työ oli aika lailla ympärivuotista, sillä talvella kaadetut puut piti siirtää valmiiksi jokien suistoille. Pitihän tukkijätkille olla myös huvituksia. Osalle kävikin niin, että tili tuli ja meni saman tien", Vinkka sanoo.
Tukkilaiskulttuurissa miehillä oli aina hattu päässään. Siitä oli pään suojaamisen lisäksi muutakin hyötyä.
"Hattu toimi merkinantovälineenä. Muuten tukkimiesten vaatetus noudatteli käytännöllisyyttä työaskareissa."
Hevonen oli tukkijätkälle tärkeä työkaveri. Osa ei osannut aina arvostaa kaveriaan, joten tukkilaisille laadittiin opas hevosen kohtelusta.
"Ilman hevosia ja ruokaa tekeviä emäntiä tukkilaisten työnteosta ei olisi tullut mitään."
Tukkityöt opittiin pitkälti vanhemmilta taitureilta. Jos talon isäntä sairastui, oli perheen pojan lähdettävä savottaan, vaikka ikänsä puolesta hän olisi kuulunut vielä kotinurkkiin.
"Juuri näin kävi Kalle Päätalollekin. Hän lähti hyvin nuorena savottahommiin."
Tukkilaissanastoa on periytynyt paljon nykykieleen.
"Kaikkia sanoja ei puhuttaessa edes huomaa. Käytössä olevat sanatkin on osa tukkilaisperinnettä."



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva