Artikkelin lähde Kaleva
Raahen Teatteri: Rautatie. Käsikirjoitus Juhani Aho, Juha Hurme ja Jouni Rissanen. Ohjaus Jouni Rissanen. Koreografiat Anna Ruotsalainen. Lavastus Matti Rasi. Sävellykset Juha Yli-Kotila. Puvut Riikka Selkäinaho ja Matti Rasi. Ensi-ilta 29.6.
Rautatie vie katsojat siihen aikaan, kun isä lampun osti. Silloin edistystä edustivat rautatie, kello ja lukutaito. Eikä Juhani Ahon Matilla ole niistä kunnolla hallussa yksikään.
Aho tunsi kansanmiehen mielen. Niin pohtii ja kääntelee Matti rautatietä mielessään kuin Huovisen Konstan Pylkkerö lentokalaa ja atomia. Yleisön iloksi ja Liisansa kiusaksi.
Mitä sinnimmin Matti halkoja syövää rautahepoa kuvittelee, sitä makeammin avaruusajan ihminen nauraa. Vaikka itselleenpäs hekottaa! Yhtä ölövinä kuin Matti Rautatiessä on moni nykyajan uusien teknisten innovaatioiden edessä.
Antti Laukkarinen on aivan mainio Matti. Hän ei ilveile turhaan, mutta osaa tiukasti inttää ja ohjata kuulijat sopivasti sivupoluille, etteivät tietämättömyys ja tyhmyys liikoja loista lakin alta.
Koko ensimmäinen puoliaika sujuu sievästi Matin hevosen ja ajatusten kyydissä.
Matin ja Liisan suhde on yhtä inttämistä. Saija Jäntti on Liisana nuorekkaan kipakka ja ehdottomasti ukkoaan ovelampi.
Rovastin perhe ja vieraat tuovat kuvaelmaan mukaan yläluokkaista väriä verrokiksi Korventaustan mökin väelle.
Jouni Rissanen on ohjannut Rautatien koko Raahen Teatterin pihapiiriä hyväksi käyttäen: herrasväen kartano on teatteritalossa, Matin ja Liisan tupa keskellä pihamaata ja tilukset koiranputkipensaikon takana.
Lavastaja Matti Rasin puiset rakennelmat kääntyvät hevoskärryistä resiinaksi. Sama teeskentelemätön konkretia pätee koko näytelmätoteutuksessa.
Tytöt Jutta Myllykoski ja Sonja Sippala sekä Suomi/ Ukko (Jaakko Rossinen) avaavat merkitystasoja ja muistuttavat tarinan teatteriluonteesta. Nykyaika ja mennyt ovat heissä läsnä.
Juha Hurmeen kirjoittamat jatko-osat vievät Matin ja Maijan ensin kansalaissodan keskelle, sitten 60-luvulla Ruotsiin Marabou-tehtaalle. Lopuksi Matti palaa Suomeen tummaihoisen maahanmuuttajan hahmossa 2000-luvulla. Matti ja Liisa ovat toimivia poijuja eli indikaattoreita maailman myllerryksiä mitattaessa. Rautatie jätti hyvän mielen, jälkiviisaus palautti realismin.
Eeva Kauppinen
Artikkelin lähde Kaleva