Artikkelin lähde Kaleva
Pia Kaitasuo Kaleva
Haukipudas Mitään ei synny, ellei kokeile. Sen toteaman Haukiputaan Martinniemessä asuva J. Erkki Perttunen todistaa todeksi kirjoituksillaan.
Perttusen käsissä on viikon ajan ollut esikoisteos. Havinaa-nimen saanut proosamaisten runojen kokoelma viittaa tekijänsä mukaan paitsi konkreettisen luonnon havainnointiin kodin ympäristössä myös historian siipien liikkeeseen.
Havinaa on selkeän omaelämäkerrallinen. Lapsuus, poika-ikä, nuoruus, aikamiehen ikä, työ, perhe ja arki, nykyinen elo - siinä havinat eriteltyinä.
"Halusin saada siihen pitkän ajan perspektiivin."
Martinniemen ja Oulun lisäksi lukija kulkee myös Ruotsiin niin sotalapsen kuin työhön tarttuvan nuorukaisen muistoin.
Kirjoittaminen tässä muodossa tuli Erkki Perttusen elämään vasta työuran loppuvaiheissa.
"Toimiessani kaupungin palveluksessa, tuli aika jolloin saatoin kokeilla osaanko kirjoittaa. Syntyi ensimmäinen runoni."
Tuolloin konkretisoitui oma halu. Kukaan ei ole ollut tuuppimassa sille tielle.
"Koulussa olin sellainen seiskan ainekirjoittaja eikä minua kannustettu mitenkään erityisesti."
Kirjoittamisen koulukseen Perttunen nimeää työn.
"Arkkitehti Seppo Valjus laittoi toimistossaan minut kirjoittamaan rakennusselityksiä. Se oli opiksi. Asiat piti panna tiettyyn järjestykseen lyhyesti ja ytimekkäästi."
Havinoita tarjoaa mielenkiintoisia ajankuvia. Muun muassa työn kuvaukset niin satamassa kuin metsätyömailla saavat sijansa.
Tekijän harrastukset käyvät nekin lukiessa ilmi: liikuntaa on mahtunut elämään monissa muodoissa.
Runoista selviää sekin, että tanssiminen kuuluu Erkki Perttusen taitoihin. "Nuorempana se oli iso juttu ja nyt uudelleen 35 vuoden tauon jälkeen."
Ajankuvat ovat teoksessa myös konkreettisia kuvia. Niistä tekijä tarinoisi toisen mokoman runon oheen. Niin kuin kuvasta jossa Haukiputaan Heiton alle 20-vuotiaiden nuorten miesten voittojoukkue poseeraa Oulun ympärijuoksun jälkeen.
"Palkintojenjakoon tultiin aina puku päällä. Solmio oli joka pojalla, ja berberit melkein kaikilla."
Lapsuus- ja nuoruusajan tuttuja on tullut tavattua viime päivinäkin, kun tekijä on kiertänyt kauppaamassa esikoisteostaan. Kohtaamiset ovat antaneet jyviä uuteen satoon. "Kun pääsen varsinkin noita vanhoja paikallisia kuulemaan, sieltä saa monia tarinoita."
Perttusen pöytälaatikossa on muutamia keskeneräisiä tekstejä. Siksi esikoinen saattaa saada seuraajia. "Minulla on aika paljon sellaisia kivoja asioita elämässä kerrottavana."
Martinniemi on vahvasti läsnä Perttusen teksteissä. Suhde syntymäseutuun saattaisi olla kaiken koetun jälkeen rankempikin, mutta hän itse haluaa nähdä asiat toisin.
Siksi paluu samoille tienoille, puolison poismenon jälkeen, tuntui hyvältä ratkaisulta. "Vanhuus on pehmittänyt", Erkki Perttunen toteaa lempeästi.
Artikkelin lähde Kaleva