Valmentamisesta tuli elämäntehtävä
Kun Anne Karvinen-Poutasen oma urheilu-ura aitajuoksijana katkesi sairauden takia jo parikymppisenä, hän suuntasi tarmonsa seuratoimintaan Kuivasjärven Aurassa.
Karvinen-Poutanen on hymyilevä ja virkeän oloinen, vaikka takana on raskas vuosi. Munuaissairauden ja siitä kehittyneen valtimokovettumataudin myötä verenkierto jaloissa loppui, ja hänen molemmat jalkansa piti amputoida säärestä, toinen huhtikuussa, toinen syyskuun lopussa.
Häntä naurattaa kysymys valoisuutensa ja myönteisyytensä salaisuudesta.
– En minä tiedä! Minä kai elän jossain ihme kuplassa, hän sanoo mutta lisää, että ehkä selitys löytyy perusluonteen lisäksi urheilijataustasta.
Karvinen-Poutanen nostaa esimerkeiksi freestyle-laskija Pekka Hyysalon, jonka ura päättyi vakavaan loukkaantumiseen, sekä vastikään halvaantuneen telinevoimistelija Jari Mönkkösen. Miten sinnikkäästi he molemmat haluavat kuntoutua.
– Jostain se tulee urheilutaustaisilla, onko se halu taas näyttää jotain.
Hän oli nelivuotias, kun perhe muutti Kuivasjärvelle. Isästä tuli Kuivasjärven Auran puheenjohtaja vuonna 1972. Anne ryhtyi kilpailemaan 8–9-vuotiaana.
Erityisesti aitajuoksusta tuli pitkäsäärisen tytön intohimo. Lahjakkaan urheilijan ura kuitenkin päättyi jo parikymppisenä.
– Suomi–Ruotsi-maaottelu jäi viimeiseksi juoksuksi. Munuaishomma oli jo niin pahalla mallilla, että oli pakko lopettaa.
Urheilu-uran päättyminen oli kova pala. Sairauskaan ei tuntunut nuoresta ja hyväkuntoisesta ihmisestä niin isolta asialta.
– Yhden vuoden olin niin katkera urheilu-uran päättymisestä, että en edes katsonut urheilukisoja telkkarista.
Kun henkisesti pahin vaihe oli ohi, hän ryhtyi ohjaajaksi ja valmentajaksi Kuivasjärven Aurassa. Vuonna 1997 hän päätti panna pystyyn urheilukoulun. Seuran toiminta oli silloin pahasti kuihtumassa.
– Ouluhallin aulaan tuli hirveä jono ilmoittautumaan, 102 ihmistä, kun olin odottanut paikalle ehkä 30:tä urheilijaa. Jo edesmennyt Grekelän Paula hyppäsi kaveriksi ottamaan ilmoittautumisia vastaan.
Nykyisin seurassa on lähes 600 urheilijaa ja lähes 30 vetäjää.
Karvinen-Poutasen valmennettavilla on tänään aita- ja nopeuspäivä. Ensimmäiset puolitoista tuntia hän valmentaa 15–19-vuotiaiden kilparyhmää ja toiset puolitoista tuntia 13–14-vuotiaita.
Hän on palailemassa sairastelun jälkeen normaaliin tahtiinsa, 15 tuntia viikossa, viitenä päivänä viikossa, aina kaksi treeniryhmää peräkkäin.
Anne Karvinen-Poutanen saa tyydytystä siitä, kun hän näkee, miten nuoret valmennettavat kehittyvät ja pärjäävät. Ja hän on ylpeä aktiivisesta Kuivasjärven Aurasta, että seuran työ urheilun parissa kantaa hedelmää.
– Me olemme koko Pohjois-Suomen suurin seura yleisurheilussa. Lisenssejä meillä on ollut viime ja edellisenä vuonna koko seuran historian suurin määrä. Ohjaajistahan se on kiinni. Sen mukaan pystymme ryhmiä ottamaan, minkä verran on ohjaajia.
Ensimmäinen munuaissiirto tehtiin Karvinen-Poutaselle vuonna 1989, jolloin hän sai siirtomunuaisen isältään. Se toimi 16 vuotta. Vuonna 2012 tehty siirto epäonnistui ja 2014 saatu siirrännäinen kesti vain puolitoista vuotta. Dialyysi on taas palannut osaksi elämää.
Hän opettelee nyt kävelemään kahdella proteeseilla, niissä rajoissa miten jalka tässä vaiheessa kävelyä kestää.
– Yllättävän helposti kävelin eilen pienellä tuella. Ehkä sekin on urheilutaustan peruja, tietää, miten vartaloa hallitaan.
Tavoite on selkeä, heti jalkeille kun vain pystyy.
fakta
Naimisissa Reijo Poutasen kanssa.
Kuivasjärven Auran yleisurheiluvalmentaja vuodesta 1990 ja rahastonhoitaja vuodesta 1991.
Voitti Kalevan kisoissa pronssimitalin 100 metrin aitajuoksusta vuonna 1987 ja sitä ennen neljä nuorten suomenmestaruutta aitajuoksussa.
Ura päättyi jo 20-vuotiaana kroonisen munuaissairauden takia.
Koulutukseltaan laskentatoimen yo-merkonomi.
Työura Oulun kaupungin
sosiaali- ja terveystoimen palkanlaskennassa ja henkilöstöpalveluissa.
Jäi sairaseläkkeelle vuonna 2005.
Kantoi olympiasoihtua Suomen edustajana Pekingin olympialaisissa vuonna 2008.
Suomen Urheiluliiton Vuoden nuorisovalmentaja -palkinto vuonna 2006.
Juhlat tänään lauantaina Auran majalla (Alakyläntie 634) kello 14–19.
niin katkera urheilu-uran päättymisestä,
että en edes katsonut urheilukisoja telkkarista.”
Artikkelin lähde Kaleva 21.01.2017.