Historian hurja joukko Oulusta, Muhokselta ja Limingasta
Eeva Kauppinen
”Minä olen Werneri Holopainen ja nämä ovat minun tutkimuksiani”, esittelee nuoren Indiana Jonesin näköiseksi puettu Aleksi Höylä.
Tutkijaminällä on siisti liivi, herrain puku ja Fedora-tyyppinen hattu päässään.
Tavallaan tämä Werneri Holopainen on myös käsikirjoittaja ja ohjaaja Matti-Pekka Heikuran alter ego. Heikurahan se on tehnyt tarvittavan salapoliisityön ja kaivanut haudoistaan nämä Oulun, Limingan ja Muhoksen kuolleet legendat.
Hyvä, että kaivoi. Unohdus on ihan väärä paikka näin hyville tarinoille, joita ei löydy koululaisten historian kirjoista.
ATT-ensemblen esitys Werneri Holopaisen Tutkimuksia sai lauantaina ensi-iltansa Oulun Lumo-valofestivaalilla. Makaaberi fantasia, infernaaliset voimat ja maaginen realismi kohtaavat, kun tyrmään kuolleiden ja noitana poltettavaksi tuomittujen luurankoja kalistellaan.
Kokonaisuus kattaa yhdeksän tarinaa. Melkoista sakkia ovat nämä haudantakaiset antisankarit ja antisankarittaret. Tosin on joukossa hyviä ja hyväkkäitäkin.
Esitys edustaa tarinateatteria, musiikkiteatteria ja chiaroscuro-teatteria.
Termi chiaroscuro, valohämy, tulee maalaustaiteen puolelta. Tyylin tunnettuja edustajia olivat maalarimestarit Rembrandt ja Caravaggio.
Käsissä pidettävät valaisimet ja lavastuksena käytetyistä tavara-arkuista loistava valo luovat esiintyjien kasvoille ja näyttämölle jyrkkiä punaisen ja valkoisen valon ja varjon kenttiä.
– Monet kohtaukset ovat kuin maalauksia, ohjaaja Matti-Pekka Heikura toteaa.
Chiaroscuron käyttö on siis hyvin tietoista ja istuu ajatukseen valaista historian hämärämpiä nurkkia.
Näitä tarinoita ei ole tarvinnut hakea kaukaa, mutta sitäkin syvemmältä.
Henkilöhistorioiden, legendojen ja kummitusjuttujen penkominen oli äärimmäisen mielenkiintoista hommaa, Matti-Pekka Heikura kertoo.
Miten Werneri Holopainen löysi katsojan seututuntemusta syventävät jännittävät tarinat ja yksilöt?
– On päässyt nenä kirjassa olemaan aika paljon, Heikura toteaa.
– Kun osaa käyttää kirjaston hakukonetta, sieltä pystyy näppärästi hakemaan aihesanoilla ja aihealueilla.
Kiitollinen Heikura on siitä, että ”Oulun historian mestarin, myrrysmies” Markus H. Korhosen oululaisessa Q-radiossa aikoinaan kertomat oudot paikallistarinat on painettu kirjasiksi. Sitä voi pitää kulttuuritekona.
– Kirjaston Oulun historia -hyllystä löytyy kaksi pehmeäkantista ja hyvin tehokkaasti luettua pientä teosta. Ne olivat tosi hyviä ponnahduslautoja.
Tietoa löytyi myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamista, tiiliskiven paksuisista opuksista Kotiseudun tarinoita ja Mystisiä tarinoita.
Heikura joutui kohtaamaan valintojen ja tiivistämisen pirulaisen.
– Melkein jokainen näistä aiheista antaisi jo itsessään mahdollisuuden tehdä kokopitkän näytelmän, hän huokaa.
Heikura sitoi tarinat kolmeksi osioksi, joiden otsikot ovat Paholainen kulkee Oulussa, Veijareita ja roistoja sekä Outoja ihmiskohtaloita.
Joukkoon kummaan ovat päässeet myös Hailuodon Fruu Faarestiina ja Kelkkamäen prinsessa Ebba Lavonius, josta tuli oikea prinsessa Ebba zu Solms-Braunfels, Suomen itsenäisyyden puolustaja.
Kertomuksia maustaa mukavasti Kimmo Niemisen säveltämä musiikki, versio Jonathan Coultonin biisistä Still Alive ja yksi ruotsalaisen Carl Michael Bellmanin laulu.
Opetuksiakin löytyy, esimerkiksi se, että ahneudelle on sorkanjälki sinettinä. Ja kuinka kalliiksi ilmainen tulitikku voi tulla.
Kaikki roolit näyttelevät Aleksi Höylä, Sini-Sisko Kalajoki, Pete Miettunen ja Marianne Turtio.
Werneri Holopaisen Tutkimuksia 18.11.–30.11. Oulussa. Graali 22.11. kello 19 ja 21, Kaarlenholvi 23.11. kello 19 ja 20, Lyseon juhlasali 24. ja 25.11. kello 19 ja 21, Aleksin Kulman Iso Hansa 30.11. kello 19. Vapaa pääsy.
Lisää verkossa
Katso kuvagalleria. kaleva.fi
”Henkilöhistorioiden,
legendojen ja kummitusjuttujen penkominen oli äärimmäisen
mielenkiintoista
hommaa.”
Matti-Pekka Heikura
käsikirjoittaja ja kuvaaja
Artikkelin lähde Kaleva 19.11.2017.